perjantai 17. kesäkuuta 2016

Raskauden toinen neuvola

Terveisiä neuvolasta!
Tänään oli siis raskauden toinen neuvola, raskausviikolla 15+2. Odotin sitä jo kovasti, sillä tällä kertaa mulla oli paljon asiaa ja vähän kysyttävääkin. Tiesin, että pääsen näkemään pikkuisen ja kuulemaan sydänäänet. Jännitin, tuleeko sanomista siitä miten syön ja miten siellä otetaan vastaan tieto yksinodotuksesta. Tähän asti siellä siis oltiin siinä käsityksessä, että mies on aktiivisesti kuvioissa mukana.

Aamulla herätessä, mulla oli aivan hirveä pissahätä ja vatsaan sattui sen takia. Kohtu kai painaa virtsarakkoa sen verran, että jos se on täynnä, tuntuu ikävältä. Kärsin kumminkin neuvolaan asti, että sain annettua kunnollisen virtsanäytteen. Siinä olikin kaikki kunnossa.




Neuvolatäti kävi läpi papereita, joita olin täytellyt ja selitin missä mennään. Hän ymmärsi ja sanoi, että kyllä tästä selvitään, ei ole mitään hätää. En ole ensimmäinen, joka on tässä tilanteessa ja apua on saatavilla. Hän kertoi neuvolan varhaisesta perhetyöstä, jossa apua tarjotaan vauvaa odottaville ja pienten lasten perheille. Perhetyöntekijät tekevät kotikäyntejä, joilla suunnitellaan minkälaista tukea tarvitaan. Siinä huomioidaan joustavasti perheen toiveet ja voimavarat. He voivat esimerkiksi tehdä ruokaa, viedä lapsen vaunulenkille siksi aikaa, että äiti saa nukkua tai pitää lapsesta huolta sen aikaa kun äiti käy vaikka parturissa. Otan heihin yhteyttä, jos koen sen tarpeelliseksi.
Lisäksi täällä toimii MLL:n piiristä äitiryhmä, joka järjestää tekemistä äideille, esimerkiksi yhteisiä vaunulenkkejä. Siellä tapaa muita samassa tilanteessa olevia ja pääsee keskustelemaan ja jakamaan ajatuksiaan muiden kanssa.
Sovittiin, että käyn juttelemassa näistä asioista vielä lisää jonkun asiantuntijan kanssa. Hän ottaa minuun yhteyttä ja sovimme ajan milloin tapaamme. Eihän siitä mitään haittakaan ole, niin miksi en menisi. Sehän voi vaan helpottaa oloani kun saan purkaa tunteitani ja ajatuksiani, saan apua, tukea ja ymmärrystä.

Verenpaine oli hyvä, 103/68, pulssi 93. Hemoglobiini oli 117, eli yhden numeron verran laskenut edellisestä alaspäin. Kehoitettiin aloittamaan raudan syöminen ja lisäämään sitä myös ruokavalioon. Paino oli nyt 49,4kg, eli lähtöpainosta on tullut +2,2kg lisää.

Sitten otin puheeksi raskausajan diabeteksen. Sukurasitetta siihen siis löytyy ja sain lähetteen sokerirasitustestiin. Varaan netin kautta siihen itse ajan Juhannuksen jälkeen. Jos verensokereissa on jotain, eli ovat viitearvoja korkeammalla, saan kotiini verensokerimittarin ja mittaan viikon ajan neljä kertaa päivässä verensokereitani. Jos verensokerit ovat paljon viitearvoja korkeammat, menen suoraan Taysiin arviointiin, jossa pohditaan miten hoidetaan. Jos taas verensokereissa ei ole mitään häikkää, tehdään uusi testi myöhemmin. Nyt jo ohjeistettiin siirtymään diabetesruokavalioon, josta sainkin tietoa parin paperin verran. Onneksi diabeetikon elämä on mulle jo ennestään tuttua, niin en ole ihan hirveän pihalla kaikesta. Sikiön painoa tullaan tarkkailemaan koko raskauden ajan, koska mun kokoinen ihminen ei mitään kovin isoa lasta ulos ponnista. Raskausdiabetes saattaa siis johtaa sikiön suurikokoisuuteen, jonka vuoksi synnytysvaurioiden riski lisääntyy. Tämän vuoksi saatetaan joutua synnyttämään keisarinleikkauksella. Vastasyntyneellä lapsella verensokerit voivat heitellä rajusti, joka vaatii taas oman hoitonsa. Kovasti toivon, ettei puhkea raskausdiabetestä, mutta onneksi sitäkin voidaan hoitaa ja nykypäivänä seurataan kaikkea tarkasti ja ollaan hyvissä käsissä.

Lopuksi vilkaistiin, miltä kohdussa näyttää. Pikku riiviö oli hyvin kiukkuinen siitä, kun hänen rauhaansa häirittiin. Potki vastaan minkä kerkesi, pyöri kuin väkkärä ympäriinsä ja vaihteli asentoa jatkuvasti. Neuvolatäti sanoi, että "Kylläpäs sitä nyt niin ketuttaa, tästä kaverista mää tykkään!". Äitinsä on ainakin yhtä itsepäinen ja kiukkuinen tapaus...
Sydänäänetkin kuunneltiin ja sen suhteen meinasi olla välillä vaikeuksia kun kaveri aina meni karkuun. Sitten vain metsästettiin vipeltäjä uudestaan anturin alle. Kuuneltiin sydämen sykettä pitkät ajat ja äänitin sitä 24 sekunnin verran puhelimeeni. Saa sitten kuunnella niitä myöhemminkin, kun en itselleni ole kotidoppleria hankkinut, jolla voisi kuunnella sydänääniä. Syke vaihteli 140-150 välillä. Lapsiveden määrä oli normaali, liikkeet normaalit ja kaikki muutenkin kunnossa.

Neuvolakäynnistä jäi hyvä fiilis ja seuraava aika onkin sitten 19.7. ja sitä ennen ehdin käymään siellä sokerirasitustestissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muistathan, että julkaisen vain asialliset kommentit :)