keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Ensimmäiset 15 raskausviikkoa takana

Rv 15+1

"Tämän viikon alussa sikiö on 13 viikkoa vanha. Vartalo kasvaa nyt huippuvauhtia ja jalat pitenevät samalla kun luusto vahvistuu. Myös lihakset vahvistuvat, joten pian voit tuntea sikiön vilkkaat liikkeet. Tällä viikolla korvat saavuttavat lähes lopullisen paikkansa ja ovat selvästi nähtävissä. Nyt pikkuinen näyttää aivan pienoiskokoiselta vauvalta. Iho on lähes läpinäkyvä, joten kaikki verisuonet kuultavat läpi. Iholle muodostuu ohut untuvakarva, joka tulee peittämään koko kehon aina syntymään saakka."
- Vau.fi

Uusi raskausviikko lähti taas eilen käyntiin. 16. raskausviikko tarkoittaa 15+0-15+6 välistä aikaa.
Vointi on ihan hyvä. Ei ole pahoinvointia, ruuat menevät alas normaaliin tapaan, tosin annoskoot ovat pienempiä. Suurimmat ällötykset ovat tippuneet kyydistä pois eikä ruuan suhteen tunnu olevan enää sen ihmeellisempiä ongelmia. Yhtään en tykkää kebab-pizzerioiden pizzoista, mutta Kotipizzan pizzojen tomaattikastike himottaisi. Kaikki tuore on parasta ja innolla odotan, että torilta saa kotimaisia mansikoita ja herneitä. Mannapuurokin maistuisi ja uudet perunat..
Missään vaiheessa ei iskenyt sitä 24/7 krapulaa. Ei jatkuvaa oksentamista, vaikka äiti sillä aina pelotteli, hänellä kun on aina ollut se kohtalo. Toki tuli paha olo, jos ei muistanut syödä ja jos taas söi liian paljon, tuli silloinkin pahoinvointia. Kerran vain oksensin ja sekin oli päivää ennen sikiöseulontaa. Eipä tässä ollutkaan tarvinnut viimeiseen seitsemään vuoteen oksentaa, joten eiköhän se ollut jo aikakin.

Tällä hetkellä vaivaavat satunnainen ärsyttävä päänsärky, alavatsakivut ja pyörrytys silloin tällöin. Päänsärky ei ole niin kovaa, että ottaisin siihen särkylääkettä, mutta inhottavalta se tuntuu. Alavatsakivut muistuttavat menkkakipuja. Niitä on ollut koko raskauden ajan, mutta ovat lisääntyneet ja koventuneet mitä pidemmälle raskaus on edennyt. Ilmeisesti siis johtuu kohdun kasvamisesta. Ne hetket kun heikottaa suunnattoman paljon, raajoista loppuu voimat ja silmissä pimenee, ovat kamalia. Sydän hakkaa hullun lailla ja henkeä täytyy lähes haukkoa. Näitä tulee, jos ei ole muistanut syödä tai juoda riittävästi tai on urheillut. Silloin ei pysty olemaan pystyssä tai muuten pyörtyisi varmasti. Joskus näitä tulee useita kertoja päivässä, joskus muutaman kerran viikossa tai sitten saattaa olla viikko tai kaksi, ettei niitä tule ollenkaan. Yhtenä päivänä soitin jo neuvolaankin tästä kun olo ei meinannut millään helpottaa. Se nyt ei paljoa auttanut, koska ei kolmen jälkeen kukaan enää vastannut puhelimeen.
Vatsaa tietysti turvottaa varsinkin iltaisin jonkin verran, mutta omaan silmään se on kyllä jo muutakin. Jos pitää löysää paitaa, ei mahaa huomaa ollenkaan, mutta jos vähänkin kireämpää vaatetta pitää yllään, maha pömpöttää ihan mukavasti jo aamusta. Kaippa se raskausmaha alkaa siitä pikkuhiljaa kasvaa.



Sanotaan, että raskauden toinen kolmannes on energisintä aikaa. Vielä se ei ole kauheasti näkynyt, mutta jos alkuraskauteen vertaa, niin sitten tämä pitää paikkansa. Jaksan tehdä enemmän kaikkea ja jaksan olla jopa useimmat päivät kokonaan hereillä, mutta ei energisyyteni vielä ole sitä luokkaa, mitä se oli ennen raskautta. Väsyn edelleen helpommin ja jotkut asiat vaativat suuriakin ponnistuksia. Toissapäivänä sain vaatehuoneen siivottua, mikä oli suuri saavutus. Ennen kaikki aikani meni nukkumiseen. Olin päivästä vain muutaman tunnin virkeä. Nyt sentään käyn ulkona, pyöräilen, siivoan ja teen ruokaa. Jaksan lähteä ihmisten ilmoille ja jos vain pääsen jonnekkin, olen siitä hyvin mielissäni. Kotona tahtoo olla välillä hieman tylsää.. Onneksi pikkuveljelläni on kesäloma. Lähes päivittäin kysyn ehtisikö hän viettämään siskonsa kanssa aikaa ja useimmiten ehtiikin. Hän on luonani yötä, käydään pyöräilemässä, jäätelöllä satamassa, heittelemässä frisbeegolfia ja usein hän auttaa kotitöissä ja kantaa ruokaostokseni kotiin. Toimiimpa hän omana talonmiehenänikin. Lamput vaihtaa kattoon, polkupyörän korjasi ja tekee muutkin pikkuhommat mitä tarvitsee. Kun olin kaksi viikkoa pois kotoa, hän hoiti kissaa sen ajan. Hän on suuri apu ja kiva kaveri, jonka kanssa touhuta kaikenlaista. Ei haittaa, vaikka meillä onkin 7½ vuotta ikäeroa. Kesän aikana meidän olisi tarkoitus lähteä vielä kahdestaan telttaretkelle.

Nyt keskitytään mahan kasvattamiseen, yritetään pitää omasta hyvinvoinnista huolta, nautitaan kesäpäivistä ja välillä käydään töissä lapsia moikkaamassa. Tänään ei aamulla ennen töihiin lähtöä housut enää menneetkään kiinni.. Hiuspompula pelasti tällä kertaa, mutta kai sitä täytyy siirtyä löysempiin housuihin. Näillä mennään eteenpäin ja huomenna koittaakin raskauden toinen neuvola! Saa nähdä paljonko paino on noussut, onko verenpaineet taivaissa, hemoglobiinit matalat ja onko virtsanäytteessa kaikki ok. Näistä kerron sitten lisää neuvolan jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muistathan, että julkaisen vain asialliset kommentit :)