Liian pieni sikiö

Tänään on raskausviikkoja koossa tasan 36+2, eli enää on alle neljä viikkoa laskettuun aikaan. Keskiviikkona oli viimeinen lääkärikäynti ennen synnytystä, jossa lääkäri tosin totesi, että tuskin raskaus menee loppuun asti. Tähän asti kaikki ovat olleet vähän sitä mieltä, että yliajalle mentäisiin aikaisten supistelujen takia, mutta alakerran tilanne näyttikin vähän toista. Arvasin heti lääkärin otteista, että jotain muutosta entiseen on tapahtunut. Viimeksi noin kuukausi sitten 9.10. Taysissa, kohdunsuu oli kiinni ja kiinteä ja kohdunkaulaa oli jäljellä 3cm. Tuolloin keskiviikkona tilanne oli se, että kohdunkaulaa oli jäljellä enää 1cm ja kohdunsuu oli pehmeä ja 1cm auki. Ei mulla kuitenkaan oo ollut kipeitä supistuksia, niitä tavallisia harjoitussupistuksia vain ja sellaista menkkajomotusta.

Päätin sitten noiden tietojen jälkeen, että on aika ruveta pakkaamaan sairaalakassia. Ajattelin, että voisin erillisessä postauksessa näyttää ja kertoa, mitä pakkaan mukaan. Paljon oon lueskellut foorumeilta, mitä muut suosittelevat ottaa mukaan. Monet ottavat vain ne välttämättömät asiat mukaan sairaalaan mennessä, mutta mä otan kaiken, kotiutumisvaatteita myöten, koska välimatka kodin ja sairaalan välillä on niin pitkä, eikä tarvitse sitten puhelimessa ruveta isovanhempia neuvomaan ja opastamaan, että mitä voisivat tuoda. 

Lääkärin tutkiessa sikiön kokoa, huomattiin hänen olevan ikäisekseen melkoisen pieni. Vau.fi -sivuston mukaan, sikiö painaisi näillä viikoilla noin 2700g, mutta tämän pienen pojan painoarvioksi saatiin vain 2295g. Eikä tuo kuulemma pitkäkään ole. Kaikki näytti kuitenkin muuten olevan kunnossa, sydän sykki hienosti, lapsivettä oli, istukka näytti hyvältä ja napavirtauksissakaan ei ilmeisesti ollut mitään vikaa. Lääkäri ei tuntunut olevan huolissaan tuosta pienestä painosta, sanoi vain, että "Etpä se sinäkään kovin suuri ole". Geenien piikkiin pistetään siis tällä kertaa nuo mitat ja nyt yritän oikeasti olla murehtimatta asiaa sen kummemmin. Yritän vain luottaa siihen, että ei ole mitään hätää, vauva saa kyllä ravintoa ja voi hyvin. Hassulta se kuitenkin tuntuu, että Taysissa antoivat silloin täysiaikaisen vauvan painoarvioksi 3700g ja tällä kertaa lääkäri oli sitä mieltä, että ei tuo ainakaan paljoa yli 3000g tule syntyessään painamaan. Terveydenhoitaja on moneen kertaan sanonut, että tämän meidän lääkärin painoarviot ei paljoa heittele, niihin voi kyllä luottaa.




Joidenkin mielestä pääsen synnytyksessä nyt helpommalla. Tuskin synnytys kuulemma kauaa kestää, kun vauva on tuloaan valmistellut jo niin ahkerasti näin etukäteen. Ei varmaan tule suurempia vaurioitakaan alapäähän, kun synnytettävä lapsi on niin pieni. Eihän nuo kuitenkaan kerro yhtään mitään. Ihan yhtä hyvin synnytys voi kestää ja kestää eikä vauvan pieni koko sitä meinaa, etteikö silti jouduttaisi mahdollisesti tekemään vauvalle lisää tilaa episiotomian myötä. Olisihan se hienoa, jos se olisi vain sellainen nopea tupsahdus, kun pienokainen tänne saapuu, mutta hieman kyllä epäilen asiaa...

Nyt kun olen saanut tuomion, että synnytys voi käynnistyä oikeastaan milloin vain, sitä jännittää joka päivä. Illalla nukkumaan mennessä miettii, et tapahtuukohan tänä yönä jo jotain, vaikkei yhtään semmoinen olo olisikaan. En ole kuitenkaan lukkiutunut kotiin, niin kuin aikaisemmin ajattelin tekeväni, ettei lapsivesien meno vain tapahtuisi missään julkisella paikalla. Ihan normaalisti käyn lähes päivittäin jossain, vähintään ruokakaupassa ja se kyllä virkistää mieltä, kun pääsee muiden ihmisten ilmoille. En ole myöskään kotona jumiutunut sohvan nurkkaan, vaan aivan entiseen tapaan teen erilaisia asioita aikani kuluksi. Laitan ruokaa, siivoan, askartelen, käyn pihalla, saunon ja tuota kummitytön ristiäislahjaa olen myös aika ahkerasti väsännyt. Pian voinkin paljastaa, mikä se oikein on, kun ristiäiset ovat huomenna.

Tuolloin keskiviikkona yritin teille jo kirjoittaa näitä kuulumisia, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Yhtäkkiä mua alkoi pistämään tuolta oikean kylkikaaren alta, samalla tavalla kuin joskus urheillessa alkaa pistämään. Se kipu oli aivan hirveää, hyvä kun pystyi hengittämään. Lepokaan ei auttanut ja minä jo kauhuissani luin Googlesta munuaisaltaan laajentumasta. Kun kipu levisi selkään ja sitä oli kestänyt kolmisen tuntia, pyysin isääni hieromaan tuolta selästä, jos se vaikka auttaisi. Auttoihan se! Noin kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun isä lopetti hieromisen, kipu hävisi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, eikä sitä enää sen jälkeen ole ollut.

Kävin myös ottamassa sen ifluenssarokotteen. En ole siitä kipeäksi tullut ja terveydenhoitajakin sanoi, ettei kyseisestä rokotteesta voi tulla kipeäksi. Jos joku tauti pistoksen jälkeen tulee, se johtuu sitten jostain ihan muusta. Pieni kipu pistoskohdassa on ollut, mutta se ei ole elämääni häirinnyt laisinkaan. Hyvin pystyn vaikka nukkumaan sen käden päällä. Ei mulla koskaan aiemmin ole ollut tarvetta ottaa mitään influenssarokotteita, mutta nyt päätin ottaa, kun se mun kautta menee samalla vauvallekin.

Tänne tuli muuten talvi ja mä rakastan sitä. Surullista, että pian tulee vesisateet, jotka varmaan vie kaiken lumen pois. Pitää nauttia tuosta ihanasta säästä vielä kun voi. Ihanan Aurinkoista ja lumista viikonloppua kaikille!


6 kommenttia

  1. Voi miten jännää aikaa elelet! Olen vasta vähän aikaa seuraillut blogiasi mutta jäänyt ihan koukkuun siihen tässä lyhyessä ajassa :) Tsemppiä loppuraskauteen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiva kuulla! :) Saa nähdä, koska tässä jotain tapahtuu, vai tapahtuuko mitään vielä pitkään aikaan :'D

      Poista
  2. Anonyymi12/11/16

    Oot kyllä niin reipas mun esikoinen ja ainoa lapsi painoi syntyeessään vain 2290g hän on nyt jo 3v. Ja kasvaa hyvää vauhtia.. Onnea sinulle ja toivottavasti synnytys menee hyvin..tsemppiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Hieno juttu, että hän on kasvanut normaalisti :) Ehkäpä näin käy meidänkin kohdalla, ainakin toivotaan niin :)

      Poista
  3. Anonyymi15/11/16

    Tsemppiä synnytykseen !Kyllä se ihan varmasti hyvin menee usko niin! oot paras!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi2/12/16

    En haluais mitenkää lannistaa tai pelotella mutta meilläkin ultrassa näkyi että lapsi on pieni ja lapsivettä normaali määrä ja sanotaan kaiken olevan kunnossa ja hyvin. Mutta eipä se niin sitten ollutkaan vaan meidän neidillä sitten 3 päivän ikäisenä todettiin liian pienet munuaiset joka johtaa munuaisten vajaatoimintaan ajan mittaan sekä huonossa tapauksessa elin siirtoon. Tästä aiheesta ja meidän perheestä yritän rustata blogiakin tosin vasta alottanut.

    http://mamma-magiaa.blogspot.fi

    VastaaPoista

Muistathan, että julkaisen vain asialliset kommentit :)