Ajatuksia synnytyksestä

Nyt voisi olla se hetki, kun pohditaan hieman tulevaa synnytystä, lapsi kun voi syntyä oikeastaan ihan minä hetkenä hyvänsä. Koska en ole milloinkaan kokenut synnytystä, olen sen suhteen aika ulapalla, mutta jo vuosien ajan olen lukenut monia kymmeniä synnytystarinoita, katsonut synnytysvideoita ja selannut esitteitä ja internetin tietolähteitä. Tiedän siis aika hyvin, mitä synnytyksessä tapahtuu tai ei tapahdu ja sen, että jokainen synnytys on erilainen eikä sitä kannata hirveästi suunnitella etukäteen. Ja vaikka olenkin aiheesta lukenut paljon niitä kauhukertomuksiakin, en ole saanut kehitettyä mitään suuria pelkoja synnytystä kohtaan. Miksi pelkäisin, koska vaikka jollain toisella olisi ollut aivan hirveä synnytys, ei se tarkoita sitä, että itselläni olisi sama kohtalo. Etukäteen ei voi tietää, mitä on tulossa, joten en halua myöskään etukäteen hirveästi pelätä mitään.

Pari asiaa on kyllä, jotka mietityttävät. Matkaa synnytyssairaalaan on 100km. Millä menen sairaalaan? Ehtiikö joku viemään mut sinne vai täytyykö mun mennä taksilla tai ambulanssilla? Osaanko lähteä sairaalaan ajoissa, ettei lapsi vahingossakaan synny bussipysäkille? Monet ovat olleet sitä mieltä, etten voi synnyttää yksin, mutta kuka sitten sinne tulisi mukaan? Kaikkia en todellakaan edes huoli mukaan ja ne jotka huolisin, ovat kiinni työelämässä tai omissa lapsissaan. Kykeneekö kukaan heistä irtaantumaan arjestaan ja tulemaan tuekseni? Vai täytyykö mun sittenkin suoriutua koko touhusta yksin? En välttämättä haluaisi viettää kärsimyksen tunteja yksin. Varmaan vain itkisin koko ajan kurjaa kohtaloani. Tekeekö se synnytyksestä vain entistä ikävämmän kokemuksen, jos kukaan läheinen ihminen ei ole siinä auttamassa ja tukemassa? En myöskään haluaisi kokea sitä lapsen syntymähetkeä yksin. En tahtoisi, että se olisi vain yksin mulle hieno hetki, tahtoisin jakaa sen jonkun toisen kanssa. Näitä asioita tulee pohdittua päivittäin, enkä saa niihin vastausta kuin vasta sillä hetkellä, kun synnytys tapahtuu.



Toivon, että synnytys tapahtuisi ennen laskettua aikaa. Syy, miksi haluaisin synnyttää aikaisemmin, on se, etten olisi aivan loppuun palanut siinä vaiheessa kun lapsi on maailmassa. En halua, että olen sekä psyykkisesti että fyysisesti aivan finaalissa siinä vaiheessa. En todellakaan, koska täytyyhän mun osittain selviytyä vauva-arjesta yksinäni. Eiköhän tuo ole jo tarpeeksi raskasta ilman, että olen jo alkumetreillä aivan puhki. 

Aika vähän olen tutkinut mahdollisia kivunlievityskeinoja. En ole mitenkään niitä vastaan, mutta haluaisin pärjätä mahdollisimman kauan ilman lääkityksiä. Tottakai, jos kivut ovat niin mahdottomia, etten niiden kanssa pärjää, otan vastaan kaiken mitä tarjotaan. Haluaisin kuitenkin olla ihan "selvin päin", jotta muistaisinkin synnytyksestä jotain ja olisihan se kiva, jos voisi mahdollisimman pian nousta sängystä synnytyksen jälkeen. Epiduraalin laittoa hieman kammoksun. Ajatus isosta neulasta selkäytimessäni ei todellakaan houkuttele, mutta toisaalta sen tuoma helpotus taas houkuttelee. Toiset kun ovat kertoneet jopa nukkuneensa sen saatuaan, vaikka supistuksia tulisikin. Se kyllä kelpaisi. Jotkut haluaisivat kovasti päästä ammeeseen, mutta mulla ei ole mitään erityistä hinkua sinne. Toki jos sitä tarjotaan ja se on mahdollista, kokeilen mielelläni sitäkin. Joskus kammoksuin myös ilokaasua, koska todella moni kertoi oksentaneensa sitä käytettyään ja minähän pelkään oksentamista. Kuitenkin Taysin kätilö kertoi, ettei se aina välttämättä johdu itse ilokaasusta, vaan myös väsymys, kipu ja ravinnotta olo vaikuttavat asiaan. Ehkäpä uskaltaisin siis sitäkin kokeilla.

En haluaisi synnytyksen kestävän ja kestävän, kukapa muukaan haluaisi. Kaikista mukavintahan se olisi, jos kaikki olisi nopeasti ohi. Tiedän, että ensikertalaisena synnytys kuitenkin saattaa vähän venähtää. Monen päivän väkertäminen saisi kyllä mun puolesta jäädä. Voimat siinä vaan loppuu ja senkin takia synnytys saattaa olla hankalampi. En todellakaan odota mitään muutaman tunnin operaatiota, jonka jälkeen kaikki on ohi. Kaikista mukavinta olisi, jos koko synnytys olisi yhden vuorokauden aikana ohi. Jos ei, niin olisi kiva pystyä edes nukkumaan jossain välissä.



Yhden asian haluaisin välttää ja se on välilihan leikkaus. Se kuulostaa jo kamalalta, eikä ajatus siitä, että olisin lähes perseeseen asti auki leikattu, tunnu kovinkaan mukavalta. Sen paraneminen pelottaa ja se, miten kipeä se sitten on. Joutuisiko sitä istumaan uimarenkaan päällä, miten sujuisi vessareissut ja olisiko suihkussa käyminenkin äärimmäisen tuskallista leikkaushaavan vuoksi. En minä sitä muuten varmaan niin miettisi, mutta kun kaikki jännittävät sitä, miten saan sen lapsen tällä kropalla ulos. Lähtömittani olivat siis 158/47, joten pienikokoinen olen. Lantioni ei ole leveä ja sisätutkimuksiakin varten gynekologit joutuvat valitsemaan kokoa pienemmät instrumentit. Entä jos synnytyksessä vastaan tuleekin tilanne, ettei lapsi mahdu ilman välilihan leikkausta pihalle. Sitten se varmaan on pakko leikata...

Synnytyksen jälkeen toivoisin tietenkin olevani mahdollisimman hyvässä kunnossa. Ei mitään suuria hemoglobiinien laskuja, ei isoja repeämiä tai mitään komplikaatioita. Haluaisin nopsaan ylös sängystä harjoittelemaan vauvan hoitoa. Haaveeni olisi, että voisin synnytyksen jälkeen siirtyä vauvan kanssa potilashotelliin jonkun läheiseni kanssa. Haluaisin sen oman rauhan, tutun henkilön rinnalle ja silti siinä olisi tarvittaessa henkilökunta apuna. Potilashotellissa ilmeisesti saa myös enemmän käydä vierailijoita. Mitään suurta laumaa en välttämättä kaipaa, mutta kun osastolle saavat tulla vain isovanhemmat, lapsen isän lisäksi. Potilashotellissa joku voisi olla kanssani yötkin, mutta osastollahan se ei onnistu. Jos en kuitenkaan pääse hotellin puolelle, olisi toiseksi paras vaihtoehto perhehuone, jossa sitten olisi joku läheinen kanssani. En kuitenkaan odota, että mitään perhehuonetta olisi vapaana, joten melkolailla olen sen ajatuksen jättänyt taka-alalle. Jos kumpikaan näistä ei toteudu, on vain kai tyydyttävä tavalliseen osastolla olemiseen. Yksinään sitten päivät pitkät, jippii. Huonetoverina kuka lie ja saako sitä sitten edes nukuttua. Onko sitä sitten yhtään minkäänlaista omaa rauhaa... Apuahan siellä saa kai kaikista parhaiten, mutta silti se oma rauha on se mitä kaipaisin. Voihan se olla niinkin, että joko mun tai lapsen voinnin takia on vain pakko jäädä osastolle. Sitten se ei auta muuta kuin olla siellä. 

Mulla ei ole mikään erityinen kiire pois sairaalasta, vaikken siellä olemisesta tykkääkkään. Pari kolme yötä on ihan kestettävä määrä, mutta mitä pidemmälle kotiutuminen menee, sitä hullummaksi varmaan tulen, jos siellä yksinään olen. Ja onhan se nyt aika masentavaa, kun toisilla on se mies siinä päivät ja mulla ei ole ketään, ehkä.



Vaikka synnytykseen kohdistuukin mun kohdalla paljon kysymyksiä, odotan innolla sen alkamista! Mun puolesta tämä pikkumies voisi jo syntyä, enkä ole ainut joka sitä h-hetkeä odottaa kuin kuuta nousevaa. Mitään synnytystä enteileviä oireita ei kuitenkaan ole ollut. Tekisi mieli ryhtyä kokeilemaan näitä mahdollisia synnytystä edistäviä juttuja, kuten kunnon saunomista ja rankkaa urheilua. Vauva on kuitenkin jo täysiaikainen, joten sen puolesta hänen syntymisestään ei olisi haittaa. Mitä vähemmäksi viikot käyvät, sitä vähemmän jaksaisi malttaa odottaa. Olin sitä mieltä, että isänpäivään saakka odotetaan ja pidetään vauva visusti yksiössään, mutta sekin meni jo. Rajapyykki on ylitetty.

Sairaalakassinkin pakkasin jo valmiiksi. Tein siitä erikseen videon, jonka pääset katsomaan TÄSTÄ.
Niin ja siskon tytön ristiäisetkin oli ja meni ja minä sain käteeni ensimmäisen kummitodistukseni. Tytöstä tuli Elina ja hän osasi kyllä hienosti olla koko kastetilaisuuden ajan. Otti siinä päiväunet, kun oli aikaisemmin jäänyt unet vähemmälle. Mulla on aivan ihana kummityttö  


8 kommenttia

  1. Anonyymi15/11/16

    Mä luin jotai juttuu et yksin synnyttämine ois hyvä, koska jos äitiä ei häiritse ulkopuoliset tekijät ni synnyttämisen pitäs mahdollisesti jopa tapahtua nopeemmin ja kivuttomammin, en nyt muista tarkalleen mikä se syy tähän oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin googlettaa asiaa, mutta en löytänyt mitään tuohon viittaavaa :( Negatiivisia puolia yksin synnyttämisestä kyllä tuli vastaa jo vähän liikaakin. Empä siis taida googletella enempää! Mutta oisihan se ihan kiva, jos tuo pitäisi paikkaansa :D

      Poista
  2. Anonyymi16/11/16

    Aina ei välttämättä tarvitse leikata välilihaa, multa jouduttiin leikkaamaan, koska lähti hieman repeämään. Suihkussa käyminen ei tuntunu ikävältä, eikä isompi hätä vessassa. Mutta vahingossa istuminen sattui, ja tikit repesi. Minulla oli muuten positiivinen synnytys kokemus. Mulla oli mies tukena, mutta hän päätti synnytyksen kunnolla käynnistyessä olla onneksi hiljaa, joten voit varmasti hyvillä mielin mennä yksin jos kukaan ei pääse lähtemään. Mutta jos haluaa jonkun mukaan niin doula? Kuitenkin sairaalassa on kätilö paikalla aina kun tarvitset, joten en usko että synnyttäminen yksin olisi epämieluisaa. Mutta sydämmestäni toivon jos haluat sinne jonkun että saisit sen mukaasi. <3

    Mitä tulee niin sanottuun yliaikaisuuteen, parempi vauvan muhia mahassa yli niin hän on varmasti valmis maailmaan. itse synnytin 41+6. Erittäin tyytyväinen siihen että vauva oli niinkin pitkään, vaikka olisin kovasti sen aikaisemmin halunnut jo maailmaan, jälkeen päin ajateltuna hyvä juttu että oli pitkään masussa :)

    toivotaan että synnytyksesi menee hyvin ja saat pienokaisen pian syliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentistasi :)!

      Doulasta on ollut neuvolassakin puhetta, mutta en koe, että se sopis mulle. Kätilökään ei siinä mun vierellä voi koko ajan olla, joten siksi olisi hienoa, jos joku sinne seuraksi ja tueksi pääsisi :) Musta olis kiva, jos sen kokemuksen sais jakaa jonkun kanssa ja sitä vois jälkeenpäin aina sen toisen kanssa muistella :) Mutta, sen näkee sitten, kuinka sen asian kanssa käy!

      Poista
  3. Ei kannata murehtia episiotomiaa, se tehdään vain tarpeen vaatiessa ja mielummin ottaisin henkilökohtaisesti siististi leikatun haavan oikeasta kohdasta kuin repeämät esim. klitorista kohti. Vaikka puhutaan välilihan leikkaamisesta, on lopullinen haava usein emättimen sivulla joko kello neljässä tai kahdeksassa. Harvinaista on että ensisynnyttäjälle ei epparia leikattaisi, joten ei kannata sitä murehtia <3 itse sain siitä muistaakseni vain kaksi ommelta eikä se haava ollut sen kipeämpi kuin paikat muutenkaan sellaisen projektin jäljiltä :D hyvin onnistui istuminen ja rauhassa liikkuminen.
    Itse olen samankokoinen kuin sinä, pari senttiä vielä lyhyempi ja sain oikein näppärästi synnytettyä meidän 3600g tytön maailmaan. Uskot vain itseesi ja omaan kehoosi, mutta luotat myös ammattitaitoiseen henkilökuntaan että se osaavat toimia mikäli kaikki ei etenisikään kuin oppikirjoissa.
    Olen youtube-videoitasi seurannut ko tovin ja vasta sisäistin että kirjoitat blogiakin! Videoita ja rupatteluja on niin mukava seurailla, suuri kiitos niistä :)
    Kaikkea hyvää sinulle ja ihania viimeisiä hetkiä masun kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 :) Voisinkin sitten pakata vielä korvatulpat synnytykseen mukaan, sen epparin leikkaaminen kuulostaa kuulemma niin hirveeltä :'D Vielä ei tuo usko omaan itseensä ole kovin vahva, toivotaan, että sitä uskoa jostain tulee siinä vaiheessa kun on tosi kyseessä!

      Poista
    2. Itse kuulin myös kauhutarinoita siitä äänestä, mutta me ei miehen kanssa kumpikaan kuultu mitään! Meillä eppari leikattiin vikan ponnistuksen aikana joten ehkä siinä oli niin paljon muuta puuhaa ettei ehtinyt reagoida mitä kaikkea ympärillä tapahtuu :D

      Poista
  4. Anonyymi22/11/16

    Heii (: ilmoittele itsestäsi jonnekin kun jännittelen myös sun puolesta milloin pieni syntyy (:(:

    mä myös odotan ensimmäistä ja laskettu on tuossa tammikuun puolen välin aikoihin :D

    VastaaPoista

Muistathan, että julkaisen vain asialliset kommentit :)