torstai 1. syyskuuta 2016

27. raskausviikko

On taas aika päivittää raskauskuulumisia kun 27. raskausviikko pyörähti käyntiin ja neuvolassakin on jälleen kerran käyty tarkistamassa tilannetta. Huomasin tuossa edeltävien viikkojen aikana, kuinka maha vain kasvoi. Vaatteita jäi taas pieneksi, vaaka näytti aina vaan isompaa lukemaa ja napa pieneni lisää aavistuksen verran. Lisäksi kiusakseni tuli uusi raskausoire, nimittäin närästys. Mulla on joskus ennen raskauttakin ollut pientä närästystä joka on mennyt nopeasti ohi, mutta nykyään närästys saattaa vaivata koko päivän! Oman periaatteeni mukaan, yritän selvitä ilman lääkitystä niin pitkälle kuin mahdollista, joten Renniet ovat jääneet hankkimatta. Muut ikävät asiat ovat selkäkivut ja supistukset. Kävelymatkat ovat jääneet lyhyiksi ja hyvin hitaiksi, sillä muuten alkaa supistella. Alaselkä tulee kipeäksi jo niistä lyhyistä ja hitaistakin kävelyistä. Oon kyykkinyt suihkun lattialla juuriharjan kanssa kissanhiekkoja pesemässä irti kaakeleista, oon luutunnut lattioita, imuroinut, kumarrellut tiskikoneen luona, seissyt päivät pitkät ruokaa tehden ja välillä on joutunut huonekalujakin siirtelemään ja kyllä on selkä ollut kipeänä. Särkylääkkeet olen jättänyt syömättä ja yritän pärjätä jatkossakin ilman. Tukivyötä toiset suosittelevat ja voi olla, että siihen joudun turvautumaan jossain vaiheessa. Kumartelu sattuu vatsaan ja ollessani tarpeeksi hyvässä vauhdissa tekemisieni kanssa, alkaa supistella. Kyllä niitä harjoitussupistuksia tulee ihan levossakin, mutta varsinkin silloin kun kävelee nopeammin, on tehnyt paljon kotitöitä tai kantaa jotain vähän painavampaa, kuten kauppakasseja. Kivuliaita ne eivät ole onneksi olleet, tuntuvat lähinnä paineelta ja vatsa kovettuu.


Neuvolassa tehtiin jälleen ne kaikki perusjutut, jotka kuuluvat jokaiselle kerralle. Lisäksi sain tunnukset iPanaan eli olen päässyt täyttämään jo sähköistä esitietolomaketta TAYSiin synnytystä varten. Siinä kysyttiin jo nimiehdotuksiakin ja toiveita synnyttämisen suhteen. En minä vielä mitään semmoisia ole ehtinyt miettimään, joten jatkan joskus myöhemmällä kertaa lomakkeen täyttämistä. Ne nimet laitoin kyllä kun ovat jo tiedossa ja tietysti kaikki omat perustietoni.
Painonnousu mulla on ollut hurjaa. Tähän mennessä sitä onkin kertynyt alusta jo 10,8kg! Ihme kyllä, ei vaakalukema tunnu niin hirveältä kuin aluksi kuvittelin sen tuntuvan. Kesäkuntoon 2017... tosin joku taisi tälle asialle naurahtaa kun siitä mainitsin. Toivon kuitenkin kaiken painon putoavan helposti imetyksen myötä ja toki kun kevät koittaa, on ihana päästä tekemään vaunulenkkejä.
Maha on todellakin saanut lisää kokoa. Arvelin etukäteen tämän hetkiseksi sf-mitaksi 26cm ja aivan oikein arvasin. Yläkäyrien yläpuolella siis mennään ja sen kyllä tuntee, kun henkeä ahdistaa tai muuten vaan tuntuu, että maha räjähtää ihan just. Verenpaineet olivat edelleen hyvät ja samaa luokkaa mitä tähänkin asti.
Ultralla vauvaa tarkistellessa, oli pieni mies vielä unten mailla, selkä mahaan päin ja jalat koukussa oman vatsansa edessä niin, ettemme vanhalla laitteella saaneet jalkoja näkyviin ollenkaan. Sydän löi hienosti ja pieniä liikkeitä näkyi ja tuntui ultrauksenkin aikana. Kaikki näytti olevan oikein hyvin.
Ensi viikon torstaille sain ajan ensimmäiseen lääkärintarkastukseen, jossa katsotaan vähän paremmilla laitteilla vauvaa. Siellä katsotaan mm. tämän hetkistä sikiön kokoa ja tehdään sisätutkimus. Vähän kyllä jännittää, mutta onneksi olen käynyt joskus gynekologilla ja aivan alkuraskaudessa sisäteitse tehdyssä ultraäänessä, joten on aika tuttua puuhaa tuo alapään ronkkiminen.

Sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä lapsen tulevan isoäidin, eli lapsen isän äidin kanssa Tuuriin shoppailemaan vauvalle tarvittavia juttuja. Pitäisi varmaan tehdä jotain listaa, mitä täytyy hankkia. Ihan hienoa saada kaikki valmiiksi näin ajoissa, niin saa loppusyksyn rauhassa vaan olla ja odottaa. Sitten kun kaikki on valmista, näytän kyllä miltä meidän koti näyttää.
Isosiskon synnytyskin lähestyy hurjaa vauhtia ja lapsi voi syntyä hetkenä minä hyvänsä. Jännittää kamalasti, mutta mielenkiinnolla odotan miten hänellä synnytys menee. Omakin lähestyy niin nopeasti ja tässä on siihen enää 3kk aikaa! Niimpä, miettikää, joulukuuhun on enää kolme kuukautta... Elokuu meni sujauksessa kun en ollut kotona melkein ollenkaan, mutta marraskuun puolella on kai pakko alkaa asettumaan jo aloilleen ja pysyttelemään enemmän kotona. Pari kuukautta saa vielä ollakin pitkin maailmaa niin pitkiä aikoja kuin haluaa, jos vain jaksaa.

Mainitsempa vielä, että videoiden teko on edistynyt aika hyvin! Ensimmäinen löytyy jo Youtubesta, mutta on suunnattu lähinnä mun vanhoille tilaajille. Semmoinen pieni tilannekatsaus, mitä on tapahtunut puolen vuoden aikana, löytyy siis sieltä. Äitiyspakkausvideon olen myös saanut jo kuvattua ja sen lisään tänne blogiinkin sitten kun se on julkaistu. Kyllä oli outoa kuvata taas pitkästä aikaa ja pientä alkukankeutta on ollut havaittavissa, mutta eiköhän se siitä ala pikkuhiljaa sujumaan.


2 kommenttia:

Muistathan, että julkaisen vain asialliset kommentit :)