tiistai 16. elokuuta 2016

Epäonnistunut odottajana?

Oikeasti. Kuka muka voi sanoa toimineensa odotusaikana täysin kaikkien ohjeistuksien mukaan. Kenellä muka on täydellinen ruokavalio, täydelliset elämäntavat, liikuntapuoli kunnossa just eikä melkein eikä psyykkisessäkään puolessa ole mitään mainitsemisen arvoista. Kenen ruokaympyrä ja lautasmalli on aina täydellinen, kenellä ei ole mitään paheita, kuka jaksaa urheilla säännöllisesti ja monipuolisesti eikä stressaa mistään. Kenellä raskausaika on yhtä hehkua, josta neuvolan terveydenhoitajakaan ei keksi mitään parannettavaa. Tuskin kenelläkään. Tai jos on, saa ilmoittautua ja kertoa miten se on mahdollista.

Itse en todellakaan ole mitenkään täydellinen odottaja. Ei mun ruokavalio ole läheskään aina ruokaympyröiden tai lautasmallien mukainen. Oikeastaan se on joku poikkeustilanne, jos mun ateria hipoo täydellisyyttä. Olenhan mä koittanut nyt raskausaikana vähän panostaa siihen syömiseen, mutta yksin kun asuu, on ruuan laittaminen pelkästään itselleen joskus hyvin turhauttavaa. Toki eivät mun rahani riitä jatkuvaan ulkona syömiseenkään, joten kyllä sitä jotain ruokaa tulee kuitenkin laitettua, ellen sitten turvaudu valmisruokiin. Olen syönyt semmoisiakin ruokia, joita ei niin saisi raskausaikana syödä; majoneesia, fetaa, sulatejuustoa, meetvurstia, lakritsia, salmiakkia...
Vettä en juo. Paitsi harvoin. En vaan tykkää veden mausta, kun eihän se edes maistu millekkään. Joskus jos oikein kovasti janottaa, saatan lasillisen kurkusta alas vetäistä, mutta muuten juon vettä todella harvoin.
Rehellisesti, mun ruokapaheet raskausaikana ovat olleet:

- Suklaa. Jestas, että voisin syödä sitä joka päivä ja vaikka kuinka paljon. Himoitsen kaikkia pieniä suklaapatukoita ja kyllä, viimeksi tänään ostin 9 erilaista suklaapatukkaa; Ahaata, Kinderiä, Pätkistä ja Suffelia.

- Pepsi max. Tästä voisin sanoa olevani lähes riippuvainen. Olin jo ennen raskautta. En juo sitä useita litroja viikossa, mutta silti liikaa. Hammaslääkäri olisi varmaan kauhuissaan.

- Battery. Siis tämä energiajuoma, jonka kyljessä lukee "Ei suositella raskaana oleville". Alle 10 kertaa olen koko raskauden aikana kyseistä juomaa juonut, joka on aika hyvin siihen verrattuna, että joskus join sitä joka päivä. Laivalta kannoin koko laatikollisen kotiin, kun viimeksi laineilla keinuttelin. Kuuden kuukauden aikana alle kymmenen. Ennen se kymmenen saattoi mennä viikossa.

- Pikaruoka. Lasketaan tähän myös Billy's pakastepitsat joita voisin syödä vaikka joka päivä. Kotipizzaan on jatkuva himo, mutta vain kaksi kertaa olen sellaista raskausaikana syönyt. Hesburger ja mäkkäri. No, hesemättöä olenkin syönyt jo varmaan ihan liikaa. En joka päivä tietenkään, enkä edes joka viikko, mutta silti liikaa.


Liikuntapuolikin on vähän rempallaan. Tykkään käydä lenkillä, mutta sitäkin tulee tehtyä liian harvoin. Jatkuva sade ei ainakaan lisää innostusta mennä ulos. Uimisesta olen aina pitänyt, mutta lähimpään uimahalliin on niin pitkä matka, etten autottomana sinne ihan helposti pääse. Kroppa kun ei vaan enää kestä pitkiä matkoja kävellen tai pyöräillen. Pyörästäkin on molemmat renkaat puhki. Vanhempien luokse muutti juuri uusi koira. Sen kanssa on kiva käydä kävelemässä, mutta pieni pentu ei vielä pitkiä matkoja jaksa kulkea, joten lenkit jäävät melko lyhyiksi.
Stressiäkin kyllä riittää, haluaako joku multa osan? Yritän olla stressaamatta, mutta ei se aina helppoa ole. Stressihän tuntuu olevan kuitenkin erittäin vaarallista raskausaikana. Jotkut odottajat väittävät olevan jopa vaarallisempaa kuin tupakointi! Kyllä vaan on lapsella kohonnut riski joutua sairaalaan tarttuvan taudin takia, äidin kortisolihormonit siirtyvät sikiöön, stressihormonien aikaansaamat vaikutukset sikiön aivoissa voivat vaikuttaa lapsen kehitykseen pidemmällä aikavälillä ja vaikuttaapa äidin stressi sikiön hermojärjestelmäänkin. Onneksi tämäkin väite, että stressi olisi haitallisempaa kuin tupakointi, on kuitenkin kumottu.
Kissanhiekkalaatikkoakin joudun säännöllisesti puhdistamaan, vaikka kissan ulosteista saattaa saada vauvalle vaarallisen toksoplasmoosin. Pitäisi käyttää käsineitä laatikkoa puhdistaessa, mutta empä ole käyttänyt. Toki käteni olen aina hiekkalaatikkoleikkien päätteeksi pessyt.
Sitten varmaan se yksi kauheimmista asioista. Mä värjään hiuksiani! Kaksi kertaa olen hiukseni värjännyt koko raskausaikana. Punaiseksi. En ole vaalentanut, en ole vaihtanut radikaalisti väriä kertaakaan vaan juurikasvusta olen halunnut eroon ja saada kunnon väripigmentin takaisin. Värjään ammoniakittomalla kestovärillä. En voi värjätä millään, mikä sisältää ammoniakkia, muuten tukehdun. Luultavasti värjään vielä kerran raskausaikana hiukseni. Luin kuitenkin, ettei näistä muutamasta värjäyskerrasta pitäisi olla mitään haittaa. Eri asia, jos värjäisi ihan jatkuvasti, vaalentaisi ja vaihtaisi väriä blondista sysimustaan ja toisinpäin.

Aina ei vaan jaksa.


On kuitenkin asioita, jotka ehkä vähän tasapainottavat sitä, etten olekaan aivan täysin epäonnistunut odottajana. Kyllä mä käytin aikaisemmin alkoholia ja satunnaisesti myös poltin (sori äiti). Kumpaakaan en ole plussaamisen jälkeen tehnyt. Enkä aio tehdä. Tupakkaan en aio koskea enää ikinä. Alkoholiin harvoin. Mulla ei ole tarvetta raskausaikana juoda edes alkoholittomia siidereitä vaan tyydyn siihen Pepsi maxiin. Inhoan tupakan hajua enkä todellakaan nauti tupakoivien seurasta.
Lääkkeitä en ole käyttänyt. Yhden ainoan kerran koko raskauden aikana olen ottanut särkylääkettä 500mg ja senkin oksensin minuutin päästä pihalle. Allergiaoireisiin olisin lääkitystä saattanut tarvita kesän aikana muutaman kerran, vaan yhtäkään pilleriä en syönyt. Toisaalta, empä ole mitään vitamiinipillereitäkään ottanut...

Suurin osa epäonnistumisistani ovat kohdistuneet siis ruokavalioon. En halua olla liian ankara itselleni enkä kuitenkaan omista ylipainoa laisinkaan. Kyllähän sitä välillä potee huonoa omaatuntoa siitä, kuinka paskaa ravintoa olen mennyt taas lapselleni tarjoamaan. Sitten yritän parantaa ruuan laatua ja syönkin puuroa marjakiisselin ja ruisleivän kera. Ruuaksi teen jauheliha-perunalaatikkoa, makaronilaatikkoa, perunamuusia ja lihapullia, munakasta ja kinkkukiusausta, kunnes taas löydän itseni Suffeli ja Pepsi max -pullo kädessä.
Se tässä kaikessa onkin niin mukavaa kun odottajat taitavat olla oikein kunnolla kaikkien arvostelevien katseiden alla. Koko ajan odottajan täytyisi toimia täydellisesti ja auta armias jos teetkin jonkin pienen "virheen". Kyllä mua oikeasti hävettää ostaa kaupasta karkkia, Pepsi maxia, valmisruokia ja Batterya. Varsinkin jos ostan pelkästään niitä. Kyllä mua hävettää siellä Hesburgerissakin käydä.
Itse ajattelen niin, että maalaisjärkeä saa ja pitää käyttää raskaana ollessakin. Miten sitä ennen syntyi terveitä lapsia vaikka nykyajan ohjeistuksista ei ollut tietoakaan. Epätäydellisyys on ihan ok, kunhan ei ihan ranttaliksi heitä koko hommaa ja oikeasti vaaranna lapsensa terveyttä aivan totaalisesti.


3 kommenttia:

  1. Itse olen valitettavasti joutunut turvautumaan myös särkylääkkeisiin.. Mutta jospa niistä ei olisi mitään aiheutunut..
    Pepsi Maxia juon edelleenkin XD - Kahviakin menee enemmän kuin pitäisi..
    Energiajuomiakin valitettavasti olen pari joutunut juomaan.. kun ollut pakko saada jokin piriste..
    - Ja käyn kampaajalla 9 viikon välein
    - Vaihdan myös kissanhiekankin.. Ei sitä kukaan muu tee, jos itse en sitä tee.. Kunhan pidämme käsihygieniasta huolta..
    - Pikaruokalassakin pari kertaa käynyt..

    En rupea noista hirveänä stressaamaan.. Ei kai sitä elämistä pidä lopettaa, vaikka odottaakin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei todellakaan pidä! Maalaisjärjellä pärjää hyvin pitkälle näissäkin asioissa :) Tuntuu, että välillä kaikista näistä asioista vaahdotaan aivan hirveästi ja tehdään ihmisitä turhaan hysteerisiä. Jokainen toimii omalla tavallaan ja mä ainakin toimin vähän rennommalla otteella. Hienoa, etten ole ainut :D

      Poista
    2. Hienoa! Olen enemmän kuin iloinen, että löytyy toinenkin saman tyylinen odottaja :)
      Jatketaan samaan malliin :)

      Poista

Muistathan, että julkaisen vain asialliset kommentit :)