Verensiirtoon?

Ylihuomenna! Ylihuomenna on tasan rv 30+0! Herranjestas sentään... Synnytystä miettii aina vain enemmän ja enemmän kun päivät vähenevät. Välillä olen totaalisen kyllästynyt raskaana olemiseen, mutta välillä taas oon vallan kauhuissani siitä, että pian se vauva on ihan oikeasti pois mun sisältä. Kauheasti ei ole mitään ihmeellistä viime aikoina tapahtunut, joten kirjoitteleminenkin on jäänyt vähemmälle. Sen sijaan olen kuvannut videoita Youtubeen ja niissä onkin riittänyt työtä. Tänään kuitenkin kävin taas neuvolassa ja kuulumisia sieltä voisin vähän kertoilla.

Ensimmäistä kertaa, mulla vierähti neuvolassa tunti aikaa. En tiedä mihin se aika sitten oikein kului. Varmaan siihen kun juteltiin mun hemoglobiinista, huonovointisuudesta, jota tulee aina kohtauksittain, nykyisestä elämäntilanteesta ja isosiskon syntyneestä lapsesta. Tällä kertaa otettiin synnytyskin varovasti puheeksi ja parin viikon päästä mun oliskin tarkotus mennä synnytysvalmennukseen. Haluaisin myös joku torstai käydä TAYSissa, kun siellä kätilö kertoo synnytyksestä. Neuvolassa käytiin siis vähän läpi, että miten synnytys käynnistyy ja milloin on hyvä ottaa yhteys synnytyssairaalaan. Olin hyvin järkyttynyt, kun terveydenhoitaja sanoi, että raskausviikosta 34 eteenpäin, saa lapsi ihan vapaasti syntyä, jos on syntyäkseen. Siihenhän on enää neljä viikkoa aikaa! Todennäköisempää tietysti on, että syntymä venyy sinne loppumetreille saakka, mutta silti tuo oli järkyttävää kuulla. En minä nyt vielä neljän viikon päästä olisi valmis synnyttämään.

Verenpaineet näytti 115/67, syke 106, eli ne oli kohdallaan. Pissa oli puhdas ja vaaka näytti "ihanat" 61,7kg painokseni. Arvasin kyllä, että 60 kiloa on rikottu jo, mutta hurjaa tuo painon nousu on silti ollut. Sitähän on kertynyt tähän mennessä n. 15kg. Helposti rikotaan 20 kilon rajapyykki vielä ennen synnytystä, mutta ei mun sitten kuitenkaan tarvitse sitä kaikkea pudottaa sen jälkeen. Olinhan kuitenkin melkoisen kevyt tapaus ennen raskautta.
Hemoglobiini oli nyt sitten se huolestuttava asia. Minä kun ajattelin sen olevan ihan kohdallaan, mutta se olikin tehnyt rajun laskun. Viimeksi se oli 121 ja tänään lukemaksi tuli 93. Se oli mulle oikeesti iso yllätys, koska en ole voinnissa huomannut mitään muutosta. Sain sitten samantien kolme levyä rautatabletteja kouraan ja ruokavalioon pitäisi nyt saada paljon rautapitoista sisältöä. Terkkari pelotteli jo verensiirrolla, jos ei parannusta tapahdu. Synnytyksessä kuitenkin menettää verta jonkin verran, joten ennen sitä, pitäisi hemoglobiinin olla mahdollisimman hyvä. Nyt siis vain rautaa suuhun ja toivotaan, että arvot lähtisivät nousuun. Ja jos ei lähde, niin sit mennään tankkaamaan vähän lisää verta suoniin.

Viime viikolla sain tosiaan kesken automatkan semmoisen huonovointisuuskohtauksen. Yhtäkkiä vain tunsin, kuinka olosta alkoi tulla vähän omituinen. En tiennyt, johtuiko se väsymyksestä vai mistä, mutta koko ajan huonommaksi se olo vain meni. Loppujen lopuksi mun puutu jalat, kädet tärisi, sydän hakkas ja musta tuntui, että oksennan ja menetän tajuntani ihan just. Siispä auto pysähdyksiin ja mä menin ulos hengittelemään raikasta ilmaa. Mulla oli todella huono olo, mutta se meni ohi onneksi kun hetken aikaa oli pihalla. Sitten vointi olikin taas aivan normaali, ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan. Tästä siis kyselin terkkarilta, että mistä johtuu. Luultavasti siitä, että vauvalla oli liian vähän tilaa, auton tärinä teki huonoa ja kun vauva pyöri ja möyri toista tuntia jo aivan hirveästi, alkoi se jo tuntumaan pahalta. Ihan normaalejahan nuo on, mutta autossa pitää muistaa kallistaa selkänojaa vähän taaksepäin, jotta vauvan tila ei liikaa mahassa pienene. En kyllä tuommoisia olotiloja haluaisi enempää kokea.

Selkä reistailee ja harjoitussupistuksia tulee. Lonkka tuntuu hajoavan palasiksi, eikä se tykkää yhtään kumarassa olemisesta. Edelleen sinnittelen ilman särkylääkkeitä ja tukivyöhönkään en vielä haluaisi turvautua. Hierontaa on yritetty ja lämmintä suihkua. Joskus ne auttavat, toisinaan taas eivät. Ehkä mä vielä jotenkin tämän kestän ja pakkohan sitä sitten on turvautua muihin kivunlievityskeinoihin, jos siltä tuntuu.

Tämmöinen päivitys nykyhetkeen. Siskon tyttö on aivan ihana tapaus ja sitä pientä "nukkea" voisi pitää sylissä vaikka kuinka paljon! Ei sitä oikein meinaa uskoa, että kohta mulla on sylissä ihan oma sellainen. Juuri nyt en malttaisi odottaa häntä saapuvaksi enää yhtään, vaikka vähän pelottaakin, millaista arki on, mutta kai se on pakko vielä pysyä kasassa. Joulu, tule jo!

Ainiin! Mulle voi laittaa tulemaan kysymyksiä tähän raskauteen/vauvaan liittyen, jos jotain kysyttävää vaan on. Mun on tarkotus kerätä ne sitten yhteen ja teen sitten videon, jolla kerron kysymyksiin vastaukset. Mitään aikarajaa ei ole, mihin mennessä pitää olla kysymykset kysyttynä. Teen sen videon sitten kun niitä on tullut riittävästi.