Äitiys tekee naisista hirviöitä

Jo kauan ennen kuin tulin raskaaksi, tykkäsin selata erilaisia vauvafoorumeja netistä. Erityisesti mua kiinnosti aina miten ihmiset olivat raskautuneet ja minkä ikäisiä he olivat. Tämä taisi kiinnostaa aivan vain sen takia, että aina salaa toivoin kantavani sisälläni pientä elämän alkua vaikka täysi mahdottomuushan se oli. Näin jälkeenpäin ajateltuna, koko touhu kuulostaa ihan psykolta. Hain aina varhaisia raskausoireita ja juttuja raskauksista, jotka huomattiin vasta hyvin myöhään. Toki kiinnostuksenkohteisiin kuuluivat niiden lisäksi erityisesti teiniraskaudet ja synnytyskertomukset. Voi kuinka olisin halunnut liittyä foorumeille mukaan juttelemaan. Se kuitenkin jäi tekemättä kun suunnitelmissa ei ollut edes raskautua vielä pitkiin aikoihin.

Heti sitten kun koitti se hetki, että olinkin oikeasti raskaana, liityin yhteen foorumiin. Olin innoissani, että pääsin keskustelemaan muiden niin kutsuttujen joulukuisten kanssa. Olin varhain liikkeellä ja foorumiin liittyessäni, meitä oli samassa tilanteessa vain muutama. Pikkuhiljaa väki alkoi lisääntyä ja lisääntyy edelleen. Putosin laskuista siinä vaiheessa kun meitä oli yli sata. Alkuun keskustelu oli aktiivista ja positiivista. Nyt kuitenkin viime kuukausina ja viikkoina, olen huomannut, että aktiivisuus ei ole vähentynyt (paitsi omalla kohdallani), mutta ihmisistä on tullut kummallisen hyökkääviä! Anonyymit hormonihirviöt taistelevat keskenään milloin mistäkin; koirista, miehistä ja ylipäätään äitiydestä. Kun jokin asia herättää eriäviä mielipiteitä, niitä ei todellakaan pelätä tuoda ilmi. Ystävällisyyttä ei tunneta, saatika ymmärtäväisyyttä. Jotkut tietyt käyttäjänimet ovat painuneet ikuisina vastakohtina mieleen. He eivät ole koskaan samaa mieltä mistään. Eikä tarvitse ollakkaan. Oma mielipide asioihin saa olla, mutta onko niitä pakko aina tuoda julki? Jos on, tarvitseeko se ilmaista hyökkäävästi tai toista arvostelevasti? Tuommoisen aivan käsittämättömän äidien sodan vuoksi, en kyseiselle foorumille enää pahemmin kirjoittele. Ei vaan ole mitään mielenkiintoa lukea kerrasta toiseen kun äidit taistelevat keskenään siitä, voiko lapsella käyttää käytettyä patjaa pinnasängyssä, miten koiria kuuluu kouluttaa, tekeekö sukupuolineutraali kasvatus äidistä paremman, kuuluuko poika pukea poikien vaatteisiin ja tyttö tyttöjen vaatteisiin, mikä on oikea tapa syödä raskausaikana, onko keskustelija lihava vai laiha ja miten se vaikuttaa mihinkin ja kuka on hirviö miehelleen. Rauhottukaa hyvät ihmiset sentään! Kaikki ovat yksilöitä, jokainen on erilainen ja jokainen tekee itse omat päätöksensä juuri niin kuin itselleen parhaaksi tuntuu. Ei näissä asioissa tarvitse yrittää tehdä itsestään millään tasolla parempaa ihmistä ja kaikissa asioissa päteminen ottaa kyllä aika ankarasti päähän.

Luojan kiitos, joku ihana ihminen eräänä päivänä otti muhun yhteyttä Instagramissa ja toivoi minun liittyvän Facebookissa joulukuisten ryhmään. En edes ollut tajunnut semmoisen olemassa oloa ja mielenkiinnosta liityin sinnekkin. Onneksi tein sen, sillä siellä meno on ollut aivan päinvastaista. En tiedä johtuuko se siitä, että meitä on rajattu määrä ja kaikki esiinnymme omilla nimillämme, mutta keskustelu on rakentavampaa ja kannustavampaa. Ketään ei lytätä missään asioissa ja siellä uskalletaan rohkeasti kysyä niitä tyhmempiäkin kysymyksiä. Seuraamme toisiamme muissakin sosiaalisissa medioissa ja osa meistä juttelee päivittäin WhatsAppissa. Voimme puhua avoimesti siitä, kuinka taas olemme sortuneet syömään kilon irtokarkkeja ja raskauskin saa hermoraunion partaalle, eikä kukaan tule siitä moittimaan. Silloin sanotaan, että ei hätää, niin se minäkin vedin aamupalaksi pitsaa ja jälkkäriksi Paula-vanukasta! Tässä tapauksessa anonyyminä esiintyvä saattaisi sanoa, "minä syön lautasmallin ja ruokaympyrän mukaan, sillä en halua synnyttää viisi kiloista lasta enkä aiheuttaa hänelle sokeriongelmia". Tuntuu, että maalaisjärkeä on enemmän mukana tässä Facebook-ryhmässä ja anonyymit vauva-aiheisen foorumin keskustelijat ovat hysteerisinä milloin mistäkin ja siellä pelotellaan niin korvatulehduskierteellä, kätkytkuolemilla, paleltumisilla hengiltä kuin turvakaukaloonkin kuolemisilla. Ai niin, ei pidä tietenkään unohtaa kohtukuolemaakaan laskuista.

Olen siis tehnyt havainnon, että heti kun ihmiset piiloutuvat nimimerkkien taakse ja heitä on paljon, on kolmas maailmansota syttynyt. Lisää puhtia touhuun saadaan heistä, joilla on jo kokemusta asioista ja ovat kerrassaan niin kaikkitietäviä. Pienempi määrä ihmisiä, jotka seisovat omalla nimellään sanojensa takana, saavat pidettyä rauhan yllä monta kertaa paremmin, vaikka joukossa olisikin jo kolmatta kertaa äideiksi tulevia. Jotenkin ihmeellisesti he muistavat paremmin sen ajan, kun itsekkin olivat saamassa ensimmäistä lastaan. Ihmeellistä on myös se, että he kysyvät neuvoa kokemattomilta, eivätkä yritä olla tietoisia aivan kaikesta.

Olen kuitenkin itse myös sitä mieltä, että äitiys saa naisista aikaan hirviöitä. Mietitäämpä vaikka Facebookin Äitylit-ryhmää. Sielläkin käytetään omia nimiä, mutta oikeasti, kuka tosissaan jakaa siellä omia juttujaan? Oli asia mikä hyvänsä, hyökätään kimppuusi Hitchcockin lintujen kaltaisesti. Mun ei tulisi mieleenkään koskaan kirjoittaa kyseiseen ryhmään mitään, mutta mielenkiintoisena iltalukemisena se voisi toimia. Kyseisessä ryhmässä väkeä ilmeisesti riittää. Piti oikein tarkistaa ja tätä kirjoittaessani ryhmään kuului 34 288 ihmistä. Todetaan tämän siis tarkoittavan sitä, että mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän negatiivista sisältöä. Äitejä siellä siis riittää ja ilmeisesti kaikki eivät ole edes äitejä. Ovatko hekin näitä, jotka hakevat itselleen vain mielenkiintoista iltaluettavaa, ehkäpä, enkä yhtään ihmettele... Kyllähän siitä itselleen saa kovinkin helposti aihetta nauruun.

Haluaisin vain tietää, minkä vuoksi äideistä tulee toisilleen hirviöitä? Miksi äidit arvostelevat toisiaan niin paljon? Miksi äidit yrittävät olla täydellisiä? Miksi susta tulee paska äiti, jos myönnät olevasi virheellinen? Mulle on aivan sama millainen joku on äitinä. Tottakai jos lapsi voi ihan oikeasti huonosti tai hänen henkensä on vaarassa, puutun tilanteeseen, mutta tällaista tilannetta ei ole vielä koskaan vastaan tullut. Muussa tapauksessa mua ei kiinnosta yhtään muiden äitien kasvatusmetodit tai mikään muukaan mikä liittyy siihen millaisia he ovat äiteinä. Mulle riittää se, että keskityn siihen millainen itse olen äitinä. Ei siinä enää kuulu muita äitejä ruveta "kouluttamaan". Jokainen toimii niin kuin itse parhaaksi näkee ja sillä selvä. Äidit, isät ja lapset ovat kaikki yksilöitä, kukaan ei ole samanlainen, joten hyvänen aika sentään, antakaa olla! Keskittykää omaan elämäänne, omaan äitiyteenne, omaan lapseenne, omaan puolisoonne ja niin edelleen ja antakaa muiden elää omaa elämäänsä ihan rauhassa. Jos ylimääräistä aikaa muiden arvostelulle löytyy, käyttäkää se mieluummin vaikka menemällä lenkille? Jos jokin asia ärsyttää, sitä ei tarvitse tuoda esille. Omia mielipiteitään ei ole pakko tuoda ilmi, varsinkaan jos tietää sen loukkaavan toista.

En suosittele käyttämään internetin suuria keskusteluryhmiä avun lähteenä, jos sellaiselle on tarvetta. Kannattaa siinä tilanteessa kääntyä ennemmin neuvolan, oman äidin, ystävän, siskon tai vaikkapa isoäidin puoleen. Jos nyt välttämättä haluat jakaa jotain elämästäsi täällä netissä, varaudu arvosteluihin ja negatiiviseen palautteeseen. Itse olen kohdannut arvostelua ihmeen vähän (ehkä siksi, että mietin kaksi kertaa missä asioistani puhun), mutta kun sitä tulee, se menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos tai suoraan roskakoriin. Kyllä mä myönnän, että joskus se saa päässä kiehumaan, joskus se taas saa aikaan pelkkää naurua, mutta koskaan en lähde niihin juttuihin mukaan. En heitä lisää bensaa liekkeihin, en omissani kuin muidenkaan jutuissa. Mä olen opetellut sen hiljaa ja välittämättä olemisen taidon, oli kyse sitten minusta tai jostakusta muusta, oletko sinä?