Virallisesti raskaana

Täällä ollaan nyt virallisesti raskaana. Nyt se on oikein mustaa valkoisella kun sain neuvolasta raskaustodistuksen. Hainkin heti äitiysavustuksen ja lapsilisän Kelasta. Muihin tukiin tarvitsen vielä muualta tietoja, jotta voin niitä hakea, mutta eipä noilla kiire vielä ole. Kyllä se vaan tuntui oudolta hakea LAPSILISÄÄ. Siitä on muutama vuosi aikaa kun vielä itse sellaista sain itsestäni ja nyt hainkin sitä jo omaa lasta varten...hullua. Äitiysloman alkamiseenkin on enää 88 päivää. Heinäkuu meni pelottavan nopeasti, joten kuinka nopeasti meneekään nämä seuraavat kuukaudet... Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja ennen tuota lempijuhlapyhääni, mulla pitäisi olla oma pieni käärö sylissä. Kerrankin ei masenna puhua lähestyvästä syksystä, talvesta ja joulusta näinä loppukesän sadepäivinä. Ei haittaa yhtään, että syksy tulee ja päivät kuluu. Yritän vaan pysyä ajan kulun vauhdissa mukana!

Ottivat neuvolassa taas hemoglobiinin. Se kun on tähän asti laskenut aina vaan rautakuurista huolimatta. Olin aivan varma, että hb on taas laskenut kamalasti kun en oikein ole muistanut sitä lisärautaa ottaa, mutta se olikin noussut! Vielä kaksi viikkoa sitten hb oli 115 ja tänään se olikin yhtäkkiä 121. Voisikohan johtua tuosta se, että olin neljä päivää todella energinen. Kulutinkin kaiken energiavarastoni samantien ja eilinen menikin ihan zombina. Nukuin vain koko päivän ja olin todella väsynyt. Vuorokauden lepo teki hyvää ja nyt jaksaa kyllä taas.

Pikkukaverilla näytti olevan kaikki oikein hyvin kun häntä vilkaisimme. Oli hauska katsoa ultran näyttöä kun toverimme liikahti ja tunsin liikkeen samaan aikaan. Kovasti tuo vaan kasvaa ja vahvistuu entisestään. Tällä kertaa siellä oltiinkin pää alaspäin. Sykkeet olivat samat kuin aina tähänkin asti eli 140-150 kertaa minuutissa.

Mutta minä se vaan kasvan! Siitä olen kovin iloinen, ettei turvotusta ole tullut raajoihin, mutta paino oli taas noussut reilussa parissa viikossa 1,2kg eli raskauden alusta sitä on kertynyt jo 7,2kg ja nyt on rv 22+1. Sopiva määrä kuulemma mulle tuo painon nousu tähän mennessä ja saahan sitä painoa tulla vielä vaikka toiset saman verran jos niikseen on. Ihmettelen suuresti, etten enää ole stressannut tuosta painosta niin kuin aiemmin tein. Ehkä olen selvinnyt alkujärkytyksestä ja kaikki menee nyt vaan omalla painollaan, eikä se mitään haittaa kun kaikki on aivan normaalia ja kuuluu asiaan.
Kasvamiseni näkyy myös mahan koossa. Sf-mitta oli kasvanut taas pari senttiä lisää, joten suurin piirtein sentin viikossa. Nyt mittaa oli siis yhteensä 22cm. Ensimmäiset äitiysvaatteenikin kävin ostamassa viikko sitten. Kummasti tuo vaatemäärä vaan vähentyy ja tuntuu siltä kuin kulkisi aina samoissa vaatteissa. Nytkin pistin vaatteita pesuun ja vien ne taloyhtiön kuivauskaappiin kuivumaan, että saan ne heti huomiseksi käyttöön. Ei vaan voi odottaa paria päivää, että ne kuivuisivat tässä hieman viileähkössä huoneilmassani. Varsinkaan kun aamusta pitäisi olla taas lähdössä reissuun.

Pakko vielä kehua omaa ahkeruuttani noina neljänä päivänä kun jaksoin tehdä vaikka mitä!
Lauantaina se alkoi. Silloin juhlittiin siskon pojan 3v synttäreitä, jonka jälkeen kävin vielä vanhempieni luona lenkittämässä koiraa. Pikkuveljeni tulikin sitten luokseni yöksi ja tarkoitus oli katsoa elokuvaa, mutta eihän tuo sitten jaksanutkaan.
Sunnuntaina tein meille ruuaksi kinkkukiusausta ja pesin pyykkiä. Katsoimme päivällä sen elokuvan, mikä piti katsoa edellisenä iltana. Sen jälkeen ryhdyin leipomaan pullaa ja muutaman pellillisen minä niitä korvapuusteja sitten teinkin. Pullat paistettuani, otin pari kippoa kaapista, joihin lähdimme veljen kanssa poimimaan lähimetsästä mustikoita, joista tein vielä mustikkapiirakan. Tiskasinkin kahteen kertaan. Normaalisti oon erittäin laiska tiskaamaan. Veljeni halusi illalla vielä pokemoneja jahtaamaan, joten niimpä kävimme niitä etsimässä vesisateessa ja hän jäi vielä toiseksikin yöksi luokseni.
Maanantaina siivosin. Imuroin ja järjestelin paikkoja. Äitikin poikkesi käymään ja söimme siinä pullaa ja mustikkapiirakkaa kunnes lähdin psykologille. Siellä vierähtikin hetki, jonka jälkeen isäni haki mut kotoa ja lähdimme mustikkametsään. Illalla jaksoin putsata ne minun poimimat mustikat, mutta loput jätin seuraavalle päivälle.
Tiistaiaamuna teimme siskojeni kanssa vähän betoniaskartelua. Tonttuja valmistimme kaikki kolme kappaletta. Oli muuten erittäin sotkuista, mutta hauskaa puuhaa. Betonia oli sen jälkeen suussa ja hiuksissa ja vaatteet täynnä. Myöhemmin olisi vielä tarkoitus vähän maalata niitä. Tonttutouhujen jälkeen menin vanhempieni luo ja poimin 10 litraa viinimarjoja, jotka mehustin. Samalla putsasin ne loput mustikat ja pistin ne pakkaseen. Kello olikin jo puoli yksi yöllä kun vihdoin olin saanut hommat valmiiksi. Sitten loppuikin kaikki energia ja seuraava päivä meni tosiaan nukkuessa.

Aika ylpeä olen kyllä itsestäni kun noinkin paljon jaksoin tehdä kaikenlaista. Ihan kiva että nyt on saanut ottaa vähän rennommin kun huomenna pitäisi jaksaa koko päivä pyöriä Helsigissä pikkuveljen esiliinana. Hän kun menee sinne näkemään tyttöystäväänsä ensimmäistä kertaa, eikä tuota 13 vuotiasta apinaa uskalla yksinään sinne päästää. Eihän se ole koskaan käynyt yksin edes Tampereella, joten yksin Helsinkiin? Ei ei ei. Matkaa täältä Helsinkiin kertyy noin 260km ja muutenkin nuo nettituttujen tapaamiset ovat aina riskialttiita, joten senkin takia lähden sinne kaveriksi. Empä minä heidän perseessään ajatellut koko aikaa roikkua, kunhan vähän katson niiden perään ja olen turvana, jos tuleekin jotain mutkia matkaan. Sieltä suuntaan suoraan Vammalaan, jossa odottaa oma pieni kisuni! Jätin sen sinne viime reissulla, ettei sille tule turhaan edestakaisin kulkemista. Se on saanut nyt siellä olla kissakaveriensa kanssa eli talon vanhimman kissan, tyttöystävänsä ja kolmen jälkeläisensä kanssa. On ollut todella outoa olla kotona ilman kissaa, mutta ihana nähdä taas näin viikon tauon jälkeen rakasta karvapalloani.

Kerron sitten myöhemmin millaista oli seurata teinien ensitreffejä sivusta ja millaiset edes ovat nykyteinien treffit!