Raskauden vaietut vaivat

Mulle on jo monta kertaa ehditty sanomaan tämän raskauden aikana, että "Ole onnellinen, ettei sulla oo menkkoja". Siitäpä inspiroituneena, kerron, millaista se todellisuudessa on olla raskaana. Itsekin ajattelin ennen, kuinka raskaana saa elellä paljon mukavammin, kun ei tarvitse muistaa pitikö kuukautisten alkaa lähipäivinä vai vasta viikon päästä. Ajattelin, kuinka ihanaa on omistaa söpö vauvamasu, ostella vauvajuttuja ja valmistautua rauhassa tulevan lapsen saapumiseen. Nyt kun vuosien vauvakuumeilujen jälkeen olen oikeasti raskaana, on todellisuus iskenyt välillä vasten kasvoja. Ei se aina olekaan niin ihanaa ja auvoisaa. Miksei kukaan kertonut, mitä kaikkia epämukavuuksia raskaus tuo tullessaan?
Jokainen on varmaan tietoinen pahoinvoinnista, väsymyksestä, mielialanvaihteluista ja nousevasta painosta, joten niistä en ala sen enempää kertomaan. Keskitytään niihin, jotka ainakin itselleni ovat tulleet enemmän tai vähemmän yllätyksenä.

Raskauden myötä, vessakäynneistä on tullut jokseenkin mielenkiintoisia. Onko tänään ummetusta vai ripulia vai käykö niin hyvä tuuri, ettei ole kumpaakaan. Suoli ei välttämättä tyhjene moneen päivään ja avuksi on otettava luumut, kaurapuurot sekä puolukkahillot ja vettä on juotava litratolkulla. Nämäkään eivät välttämättä auta, jolloin täytyy turvautua apteekin tarjontaan. Joskus vessaan täytyy taas kiirehtiä ja suoli on tyhjennetty hyvin nopeasti. Silloin sitä miettii, kuinka kauas uskaltaa vessassa poistua jos tuleekin äkillinen tarve päästä pian uudestaan. Ilmavaivojakin esiintyy eikä niitä pysty pidättelemään enää niin kuin ennen.

Suun hyvinvoinnista täytyy pitää hyvää huolta raskauden aikana ja hampaita tulee jynssättyä ahkerasti. Hammaslangalla jyystetään loputkin pöpöt hampaiden välistä pois ja purkka on hyvä jälkiruoka aterioiden jälkeen. Tästä kaikesta huolimatta, hampaita pestessä ikenet vuotavat verta enemmän kuin koskaan ja hammastahnasta syntyvää vaahtoa pois sylkäistessä, lavuaari täyttyy verestä. Ei se kipeää tee, ainakaan mun kohdalla, mutta onhan se nyt melko järkyttävää pestä hampaitaan veren maku suussa eikä se kyllä kauniiltakaan näytä.

Kuukautiset tietysti ovat jääneet pois. Jippii, ei enää tarvitse vaihdella siteitä ja tampooneja kerran kuussa! Siihen se ilo loppuikin sen asian laidalta. Kuukautisten tilalle tuli nimittäin jokapäiväinen, runsas valkovuoto. Pikkuhousuja saa vaihtaa koko ajan, jos ei käytä pikkuhousunsuojaa. Saapa siinä samalla vaihtaa päällyshousutkin, jos jalassa sattui olemaan stringit. Ohivuotoja tulee, koko ajan on likainen olo, eikä se hajukaan niin imarteleva ole. Ja kyllä, tämä on aivan normaalia, eikä mulla ole mitään hiivatulehdusta tai muutakaan vaivaa.

Joskus on ihan kiva tehdä kaikenlaista, esimerkiksi käydä kaupoilla tai valmistaa ruokaa. Kaikki menee oikein kivasti, olo on mainio, kunnes yhtäkkiä tuntuu kuin et olisi syönyt ainakaan vuorokauteen. Voimat katoaa jaloista ja käsistä, silmissä pimenee ja pyörryttää. Joutuu ottamaan tukea jostain, istuutumaan alas ja siltikään heikotus ei mene ohi. Pahoinvointi saattaa tulla siinä samalla kylään ja syke on taivaissa. Jotain sitä yrittää syödä ja juoda jos se sattuisi auttamaan, vaikka onkin syönyt päivän aikana hyvin. Kerran olen kaupan lattialla kyykkinyt, jotten ainakaan kovin korkealta kaatuisi, jos oikeasti pyörtyisin. Kyllä nämä heikotuskohtaukset ohi menevät, mutta ovat erittäin epämukavia ja saattavat tulla aivan yllättäin.

Raskaus vie mennessään hyvin nukutut yöt. En edes muista, koska olisin viimeksi nukkunut hyvin! Hyvän asennon löytäminen tuntuu olevan mahdoton tehtävä. Peittoja ja tyynyjä täytyy asetella monta kertaa, milloin syliin, milloin jalkojen väliin. Tarpeeksi kauan kun pyörii ja hakee, saattaa löytää edes jotenkin tyydyttävän asennon. Silloin se alkaa: vauvan iltajumppa. Nukuppa siinä sitten kun joku hakkaa ja potkii menemään sydämensä kyllyydestä. Vauhdikas iltahetki jatkuu ja jatkuu ja siinä sitä vain makaa ja odottaa sen loppumista. Kun viimein myllerrys hieman helpottaa onkin noustava ylös ja mentävä pissalle. Vessassa käynti tosin sujuu nopeaan, sillä pissaa ei vaan tule enää yhtä paljon kuin ennen. Ja taas haetaan sitä hyvää asentoa. Vauva on hieman rauhoittunut ja sitä voisi viimeinkin yrittää nukahtaa. Vaan tälläpä kertaa alkaa närästämään! Kurkkua polttelee ja mahahapot nousevat ruokatorveen jatkuvasti. Ei siinä oikein ole hyvä nukkua kun koko ajan on hyvin inhottava tunne kurkussa. Toinen tyyny täytyy laittaa pään alle, jotta vähän edes helpottaisi. Tässä vaiheessa alkaa selkäkin olemaan jo niin kipeä, ettei itku ole kaukana. Kun viimein saa unen päästä kiinni, herää parin tunnin kuluttua jälleen pissahätään.

Tämä seuraava epämukavuus vaivaa myös yleensä öisin, mutta myös päivisin, nimittäin hikoilu. Muut palelevat syksyn tullessa ja laittavat villapaitaa päälle kun minä ainakin vähennän vaatteita, nukun avonaisen ikkunan alla ilman minkäänlaisia yövaatteita, peitto on vain jalkojen välissä ja silti hikoilen. Kuumuus saattaa päivisin iskeä aivan yhtäkkiä vaikka vain tuolilla istuessa tai sängyllä maatessa. Pitsaa tein itse tässä vähän aikaa sitten, jonka jälkeen iski sellainen kuumuus, että pakko oli mennä tonkimaan pakkasesta jotain, jotta vähän sai viilennystä.

Henkeäkin ahdistaa, ihan tosissaan. Tuntuu, ettei happi vaan kulje ja henkeä joutuu haukkomaan. Hengitys on raskasta ja siihen joutuu keskittymään. Välillä ahdistaa niin paljon, että on pakko vain maata sängyssä ja yrittää hengittää. Syke on korkea jatkuvasti ja pienikin urheilusuoritus hengästyttää. Jo pelkkä puhuminen saattaa hengästyttää. 

Nenä on tukkoinen usein vaikkei flunssaa ole lähimaillakaan. Sen lisäksi aivastuttaa. Vihasin aivastamista jo entuudestaan hyvin paljon, mutta nyt vasta vihaankin. Joka kerta kun aivastaa, täytyy jännittää joitain lihaksiaan niin, ettei vaan lorahda housuun.

Kipuja on hyvin monenlaisia. Vaikka kuukautiset hävisivät, ei "kuukautiskivut" hävinneet minnekkään. Ennen kärsin niistä vain joskus, nyt kärsin niistä päivittäin. Eiväthän ne toki liity verenvuotoon millään tavalla vaan tällä kertaa ne johtuvat kohdun kasvusta. Kivut ovat silti samanlaisia. Ne eivät ole ainoita kipuja, mistä saa kärsiä. Keho valmistautuu synnytykseen ja kroppa irtoaa liitoksistaan, jotta vauvalle tulisi lisää tilaa syntymää varten. Nivusiin sattuu, lonkka rutisee ja alaselän kivut ovat jokapäiviäisiä. Hermot saattavat olla jostain syystä puristuksissa, jolloin esiintyy jalkojen puutumista, jota on hyvin hankala helpottaa. Yläselkäkin jumiutuu ja päätä särkee. Jossain vaiheessa esiin tulevat harjoitussupistukset. Eivät ne niinkään satu, mutta tuntuvat epämiellyttäviltä. Rinnatkin, erityisesti nännit ovat arat ja maitoa saattaa alkaa erittymään jo raskauden puolivälin paikkeilla.

Kaikkien näiden lisäksi, elämää saattavat haitata pigmenttiläiskät iholla, raskausarvet, hyvin näkyvät verisuonet, lisääntynyt karvoitus, finnit, rasvoittuvat ja ohuet hiukset, jalkojen turvotus, suonikohjut, peräpukamat, virtsatieinfektiot, hiivatulehdukset ja muut emätintulehdukset, kuivuus ja haluttomuus. 
Kaikki oireet ovat hyvin yksilöllisiä, toiset pääsevät helpommalla kuin toiset. Mutta eikö olekin hienoa, etteivät ainakaan kuukautiset vaivaa!? 

Emme me äidit siis helpolla pääse. Tämän kaiken me olemme kuitenkin valmiit kestämään oman rakkaan lapsemme tähden. Onhan sitä vauvamasua toki kiva ihastella ja esitellä muille ja mielellään sitä hypistelee kaupoissa pieniä vaatteita ja tekee tarvittavia hankintoja vauvaa varten. On mahtavaa tuntea vauvan liikkeet ja silitellä pyöreää vatsaa. Sydänäänien kuuleminen on ihmeellistä ja ultrassa näkyvä pieni toveri on se, jonka eteen on valmis tekemään mitä vain. Raskaus on ihmeellistä ja jopa yllätyksellistä aikaa. Eikä laskettuunkaan ole enää kuin 107 päivää ❤

"Hetken aikaa äitiemme keho on kaikki, mitä maailmasta tiedämme"
- Louise Erdrich