Tyttö vai poika?

Eilen oli se kauan odotettu, mutta samalla pelätty rakenneultra raskausviikolla 21+0. Tiistai-iltana luin netistä niistä ikävistä rakenneultrakokemuksista, joissa kaikki ei olekkaan ollut hyvin. Mikähän järki siinäkin oli. Se sai mut vaan pelkäämään entisestään, ettei kaikki ole pienellä hyvin. Vielä ennen ultraan lähtöä, itkin kun meinasin joutua yksin sinne lähtemään. Sain kuitenkin onneksi seuralaisen matkaan ja heti oli paljon parempi fiilis.

Matkalla olin kovin hiljainen. Jännitin, odotin ja pelkäsin. Olin myös silti todella innoissani. Paikan päällä en kauaa joutunut odottamaan kun minut jo sisään kutsuttiin. Ultraaja tai siis kätilö oli eri kuin viime kerralla, mutta oikein mukava ja kertoi hyvin koko toimenpiteen ajan, mitä hän katsoi, missä oli mitäkin ja oliko kaikki kunnossa. Pientä haastetta hommaan toi tämä pieni toverimme, joka päätti pistää mahassa tanssiksi. Perätilassa oltiin ja anturilla mentiin joka puolella mahaa ja mun piti kyljellenikin mennä makaamaan, jotta pää saatiin ultrattua ylhäältä päin. Kaikki saatiin kuitenkin katsottua ja kyllä, hänellä oli kaikki oikein hyvin! Painoarvioksi saatiin 420g, ei ainakaan nälässä ole tätä kaveria pidetty.
Viime viikonloppuna kärsin kovista alaselkä- ja alavatsakivuista, joista soittelin neuvolaan, että ovatko ihan normaaleja. Kävelemisestä ei tahtonut tulla mitään, enkä suorassa pystynyt seisomaan, istumaan enkä makaamaan. Sain ohjeistukseksi, että nyt pitää vähentää autossa istumista ja muutenkin istumista. Olin kuitenkin noita kilometrejä kerryttänyt autossa istuen puolentoista viikon aikana parituhatta. Tässä rakenneultrassa katsottiin siis samalla kohdunkaulan ja kohdunsuun tilanteet. Kohdunkaulaa jäljellä n. 3,5cm ja kohdunsuu edelleen kiinni, joten kaikki oli sielläkin kunnossa. Oli mulla tossa eilenkin järkyttävää kipua vatsassa, mutta menen sitten neuvolalääkärille, jos tilanne pahenee. Tottakai tässä vaiheessa raskautta on erilaisia kipuja, mutta hyvä se on käydä tarkistuttamassa, että kaikki on ok.

Lopuksi kätilö kirjasi kaikki tiedot äitiyskorttiin ja pisti sinne neuvolalle tarvittavat infot tehdyistä tarkistuksista. Kuviakin sain matkaani; kaksi lapsesta, yhden kohdunkaulasta ja yhden täynnä tekstiä ja numeroita olevan, josta mitään en ymmärrä. Nuo kaksi viimeistä ovat siis lähinnä neuvolaa varten. Toinen kuva sikiöstä onnistui hyvin, siitä näkee jo jonkin verran kasvojen piirteitä. Ultran jälkeen sitä katsellessani, tuli mieleeni nimi, jolta tämä mahan asukas näyttää. Jos hän näyttää siltä vielä synnyttyäänkin, on nimi sitten varmaan jo valmiina. Täällä en sitä kuitenkaan paljasta, mitä olen miettinyt.

Viimeiseksi kätilö kysyi, oliko mulla jotain kysyttävää. Olihan mulla. Niin, että kumpaakas sukupuolta tämä nyt sitten onkaan...
Ensi jouluna, mulla on oma pieni poika ❤