Nyrkkitappelu seurakunnan leirillä

Uusi viikko on jälleen pyörähtänyt käyntiin ja mun koko viime viikon reissailu on ohi. Sää nyt ei ollut mikään parhain, sillä vettä satoi kaatamalla lauantaihin saakka. Vasta viikonloppuna Aurinko alkoi pilkistämään pilvien välistä ja hetkellisesti oli jopa kuuma. Uskaltauduin jopa heittämään talviturkkini, mutta vesi olisi voinut olla vähän lämpöisempääkin...
Otin kuvia aivan älyttömästi koko viikon ja saattekin neljä eri postausta mun lomaviikon seikkailuista. Tämä ensimmäinen ei ole niin kuvapainoitteinen kuin nuo seuraavat kolme, mutta koska kuva vaan kertoo enemmän kuin sanat ja kävin mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ovat kuvat paras tapa kertoa missä olenkaan päässyt käymään ja mitä näissä paikoissa oli.

Nyt aloitetaan kuitenkin siitä leiristä. Eli kyseessä oli seurakunnan lastenleiri, jolla olin ohjaajana. Me ohjaajat menimme paikanpäälle maanantaina ja leiriläiset sinne saapuivat tiistaina puolen päivän jälkeen. Maanantaina kävimme läpi tulevaa leiriä, seuraavaa päivää ja teimme viime hetken valmisteluja. Kymmeneltä illalla sain omat hommani tehtyä ja muutkin alkoivat olla omilta osiltaan valmiita. Kävimme rannassa paistamassa makkarat, jotkut kävivät uimassa ja saunassa. Soutuveneellä soutelimme aivan tyynellä järvellä ja juttelimme niitä näitä. Toisilla nukkumaan meno taisi venähtää kovinkin myöhään enkä itsekään tainnut saada unta kuin vasta kahden jälkeen ja seitsemältä oli herätys aamupalaveriin.

Leiriläisiä oli 32, tyttöja ja poikia, iältään viidestä vuodesta ylöspäin. Leirillä riitti siis hyvin paljon ääntä ja vauhtia. Itkuiltakaan ei vältytty ja kansainvälinen selkkauskin oli selvitettävänä pienten poikien huoneessa. Kaksi kertaa revin yhden pojan toisen pojan kurkusta irti samalla toivoen, etten itse saa nyrkistä osumaa ainakaan vatsan alueelle. Toinen poika ärsytti toista kutsuen häntä hyvin rumilla nimillä ja syytellen häntä kaikesta mahdollisesta, jolloin tältä haukutulta katkesi pinna ja juoksi täyttä päätä toisen päälle nyrkit heiluen ja kurkkuun kiinni käyden. Hetki siinä meni, ennen kuin tilanne saatiin rauhoittumaan. Minä pidin toista tiukasti otteessani ja toisen komensin olemaan hiljaa, kunnes asioihin saataisiin joku selvyys, että mistä tässä kaikessa olikaan oikein kyse.
Tuo kymmenen pienen pojan huone oli hieman haastava ja siellä piti esille kaivaa muutaman kerran oma sisäinen järjestyksenvalvojansa. Ehkä voitte kuvitella sen hetken kun nuo kaikki lapset piti saada nukkumaan. Ensimmäisenä iltana siinä kesti puolitoista tuntia, toisena enää puoli tuntia. Nukuttamiseen tarvittiin monta ohjaajaa, mutta onneksi lapsoset nukahtivat melko pian, kun heitä vain jonkin aikaa silitteli ja hipsutti. Ensin piti vain saada huoneeseen täysi hiljaisuus kaikkien iltapesujen jälkeen.
Tuon nyrkkitappelun jälkeen jäin vain ihmettelemään, että tuollaistako se nykyään on, että 9 vuotiaatkin jo toisiaan hakkaavat ja kuristavat aivan täysiä. Heidän kielenkäyttönsäkin oli jotain aivan uskomatonta. Sanavarastosta löytyi vittua, perkelettä, saatanaa, kusipäätä... kaikkea mitä vaan voi tuommoisia sanoja olla. Haukuttiin ihan surutta ja kiusattiin toisia. Tuon ikäisten jututkin olivat mitä erikoisempia. Milloin meinattiin pissata pahviputken kautta parvekkeelta alas, milloin esiteltiin kavereille alushousujen sisältöä.

Paljon oli leirillä tehtävää, mutta välillä ehti vähän hengähtämäänkin. Väsynyt olin koko ajan, enkä todellakaan ollut ainoa. Unta sai kerrytettyä 4-6h/yö ja päivällä antoi kaikkensa. Ruoka oli niin hyvää kuin muistelinkin. Oli aivan täydellistä päästä valmiiseen ruokapöytään ja jos nälkä yllätti niinä aikoina kun ruokahetkeä ei ollut, sai käydä itse hakemassa jääkaapista valmiiksi tehtyjä sämpylöitä.
Vettä tosiaan satoi joka päivä. Öisin heräilin kun sitä tuli aivan kaatamalla ja sade hakkasi avoinna olevan ikkunamme alla olevaa peltikattoa.

Paljon siis jouduttiin olemaan sisällä ja pelkäsin miten käy suunnistuksen, jonka olin lapsille järjestänyt. Kuinka ollakkaan, juuri sinä päivänä ei satanut ja lapset saivat hakea rastit lähimaastosta kastumatta. Ei hitto. Ne rastit. Unohdin kerätä ne pois!
Jokatapauksessa, piirsin leiripaikasta kartan itse. Apuna käytin netistä hakemaani karttapohjaa, mutta koska leiriläiset olivat sen verran pieniä, piti karttaan saada enemmän yksityiskohtia. Kiersin siis alueen kävellen läpi, samalla miettien tulevien rastien paikat ja siltä pohjalta tein kartat valmiiksi. Kartan taakse merkkasin mitä eri karttamerkit tarkoittivat ja helpotukseksi löytyi vielä lista, missä rastit ovat tarkalleen ottaen ovat kiinni, esim. puu, kaivo ja rakennus.
Jokaisella rastilla oli yksi sana ja sanoista muodostui yksi lause Raamatusta. Sanat eivät olleet järjestyksessä, joten viimeisellä rastilla sai hakea Raamatusta oikean kohdan mistä lause löytyi, jos ei sitä muuten osannut muodostaa. Se ryhmä, joka nopeiten sai mulle oikean lauseen, voitti.
Kaikki ryhmät löysivät kaikki rastit ja jokainen sai oikean lauseen kasaan. He suorittivat suunnistusradan 13-20 minuutissa, eikä kukaan eksynyt. Suunnistus onnistui siis erinomaisesti ja suunnistuskartta laitettiin talteen, jos sille vaikka myöhemminkin olisi vielä käyttöä.

Leiriin olen tyytyväinen. Kaikki sujui hyvin, jokainen ohjaaja oli tärkeä ja suoritti tehtävänsä hienosti ja saimme luotua omasta mielestäni ainakin hyvän leirin lapsille. Paljon oli syömistä, laulua, oppeja, kertomuksia ja rukouksia. Välillä ostettiin kioskista karkkia, uitiin, saunottiin ja vietettiin aikaa erilaisten pelien ja leikkien parissa. Hyttysiä oli aivan älyttömästi! Kyllä niitä pistoja muutama kymmenen kerääntyi siitä huolimatta, vaikkei ulkona tarvinnutkaan niin paljoa olla. Ne inisevät ötökät vain hyökkäsivät aina samantien raivolla kimppuun eikä siinä tuntunut huitomiset tai karkuun juoksemiset auttaa.

Itse lähdin leiriltä siis jo torstai-iltana, päivää aikaisemmin kuin leiri oikeasti päättyi. Vielä viime metreillä ennen kuin nousin autoon lähteäkseni, halusi muutama henkilö siunata minut ja tulevan lapseni. Heidän sanat koskettivat niin, että itkuhan siinä pääsi. Hyvillä mielin suuntasin kotiin vähäksi aikaa nukkumaan, ennen kuin jo taas piti herätä seuraavaa reissua varten.