Synnytystoivelista

Viime synnytykseen menin ensikertalaisena, autuaan tietämättömänä tulevasta koitoksesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Menen sairaalaan kun supistukset ovat pahoja ja vauva syntyy. Siinäpä oikeastaan kaikki mitä etukäteen tiesin. En ollut ottanut tarkempaa selvyyttä eri kivunlievitysmenetelmistä. Tiesin epiduraalia kutsuttavan taivaan lahjaksi, joka veisi kaikki kivut pois ja ilokaasusta, josta niin monet kertomansa mukaan oksentavat. Niin ja episiotomiastakin olin kuullut, eikä se kuulostanut kovin houkuttelevalta. Vaikka olin lukenut kymmeniä muiden äitien synnytyskertomuksia, olin aivan pihalla. Luotin siihen, että homma luonnistuu, ovathan muutkin siitä suoriutuneet ja kätilöt varmasti tietävät mitä tekevät ja kertovat mitä mun pitää tehdä. Vain sen olin päättänyt, että yritän selvitä mahdollisimman pitkään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

Kyllähän se vauva sieltä syntyi, mutta olisimpa valmistautunut synnytykseen paremmin. Olisin luultavasti saanut siitä paremman kokemuksen. Nyt olen kokenut synnytyksen kerran ja tiedän mitä siellä tapahtuu, ainakin noin suurin piirtein, sillä kaikki synnytykset ovat erilaisia. Tällä kertaa olen myös ottanut enemmän selvää kivunlievitysmenetelmistä ja muutenkin synnytyksen kulusta ja siihen liittyvistä asioista. Otin riskin ja maksoin 49€ doules.fi sivuston tarjoamasta Synnytyksen ABC -verkkokurssista. En ole sitä tyyppiä, joka menisi yksin tai kumppanin kanssa synnytysvalmennukseen ja ne ovatkin yleensä aina sellaiseen kellonaikaan kun Aleksi on töissä, oli hänellä mikä vuoro tahansa. Siksipä tuollainen kotona omaan tahtiin toteutettava valmennus kuulosti kivalta vaihtoehdolta. Voisimme iltaisin tai milloin ikinä ehtisimmekään yhdessä käydä sitä läpi ja asioihin saisi palata aina uudestaan.

Pakko myöntää, enhän minä ole koko valmennusta käynyt vieläkään läpi, vaikka ostin sen aikoja sitten, varmaan jo vuoden alussa ellen aiemmin. Jotenkin olin kuvitellut, että kurssi olisi videopainotteinen, mutta ei. Kaikki ovat tekstimuodossa, kuin kirjaa lukisi. Kieltämättä petyin ja varmaan siksi en ole koko settiä käynyt läpi. Yhdessä materiaalin läpi käyminen on sitä, että minä luen ja Aleksi kuuntelee. Siihen täytyy todella keskittyä jos haluaa jotain jäävän mieleen. Jos olisin törmännyt kirjakaupassa kirjaan, jossa olisi vastaava materiaali 49 eurolla, en olisi ostanut. Harmikseni huomasin vasta nyt, että sivustolla tarjotaan samaa myös E-kirjana, hintaan 4,98€. En tiedä sisältääkö se tismalleen samat asiat, mutta mieluummin olisin maksanut alle 5€ kuin vajaa 50€. Kaikesta huolimatta, verkkokurssista on ollut apua ja hyötyä. Olen ymmärtänyt paremmin mitä edellisessä synnytyksessä tapahtui ja miksi. Miten yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen. Niiden ja muun verkkokurssin antaman tiedon perusteella, olen tällä kertaa osannut luoda itselleni (vai pitäisikö sanoa kätilöille) synnytystoivelistan. Synnytystoivelista  on siis kuin muistilappu hoitavalle kätilölle siitä, minkälaisia toiveita synnyttäjällä on synnytyksen suhteen. Synnytystoivelistan tekeminen on myös yksi tapa valmistautua synnytykseen. Sitä tehdessä miettii mitkä asiat on itselle tärkeitä ja onko tullut ajatelleeksi päätöksiä, joita synnytyksessä saattaa tulla eteen.

Googlettamalla löysin parikin eri pohjaa synnytystoivelistalle. Otin molemmista vähän mallia, mutta kirjoitin koneella oman tekstitiedoston, jossa toiveeni/toiveemme esitän. Alussa on meidän tietomme, mutta tässä se on, synnytystoivelistamme:

Toivomme saavamme henkilökunnalta neuvoja ja ohjeita, perusteluja eri toimintatavoille sekä tietoa mahdollisesti tarvittavista toimenpiteistä synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Jos toimenpiteitä tarvittaisiin, toivon, että henkilökunta keskustelisi niistä minun ja puolisoni kanssa ja selittäisi ymmärrettävällä kielellä mitä vaihtoehtoja meillä on. Sen jälkeen toivoisimme hetken aikaa miettiä tilannetta ja pohtia miten haluamme tilanteessa toimia. Ymmärrämme täysin, että tietyissä olosuhteissa (jos minun tai lapseni terveys on vaarassa) kaikkia toiveita ei voida toteuttaa, mutta toivomme, että meitä autetaan saavuttamaan toivomamme synnytyskokemus.
Toivoisin erityisesti, että minua hoitava kätilö luottaisi normaaliin fysiologiseen synnytykseen ja antaisi synnytyksen edetä omalla painollaan olosuhteiden mukaan.

ENNEN SYNNYTYSTÄ: (otsikko ei ehkä mikään maailman paras)

● Synnytyksen käynnistyttyä suunnittelen pysyväni kotona mahdollisimman pitkään, mutta kuitenkin niin, ettei meidän tarvitse stressata lapsen syntyvän matkalla sairaalaan. (Tämä on ehkä enemmänkin Aleksille muistutukseksi, sillä tässä vaiheessahan kätilöllä ei tätä listaa vielä ole)

● Mikäli synnytys joudutaan käynnistämään, haluaisin ensisijaisesti kokeilla luonnonmukaisia, lääkkeettömiä käynnistysmenetelmiä.

● Toivoisin, että synnytyshuone pidettäisiin hämäränä ja mahdollisimman rauhallisena.

AVAUTUMISVAIHE:

● Haluaisin liikkua mahdollisimman vapaasti synnytyksen aikana ja toivon minua myös kannustettavan siihen. (Viimeksi pysyin täysin vuoteessa, vain pissalle taisin pari kertaa nousta)

● Toivoisin, että voisin kokeilla asentojen vaihtelua ja muita luonnollisia keinoja ennen kuin oksitosiinitippaa käytetään nopeuttamaan synnytystä. (Kokemukset oksitosiinista eivät ole kovin mukavat, kirosanoja sateli vain kahta kauheammin!)

● Toivoisin, että kätilö kannustaisi minua ja antaisi minulle täyden tukensa, eikä ensimmäisenä tarjoaisi lääkkeellistä kivunlievitystä ellen itse niin pyydä/toivo. Uskon tarvitsevani lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta haluaisin välttää sitä mahdollisimman pitkään.

Olen kiinnostunut seuraavista lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista (myös muita vaihtoehtoja saa ehdottaa)

- Suihku

- Hieronta

- Lämpöhoito

- Liikkuminen

Jos päätän käyttää jotain lääkkeellistä kivunlievitystä, kokeilisin mieluiten niitä vaihtoehtoja, jotka eivät hidastaisi synnytyksen etenemistä. Epiduraalia haluaisin juuri siitä syystä välttää. Lisäksi toivon henkilökunnan kertovan eri vaihtoehtojen hyödyt ja haitat, ennen niiden käyttöä. 

PONNISTUSVAIHE:

● Toivon, että minua kannustetaan kokeilemaan eri ponnistusasentoja.

● Toivoisin ohjausta siinä milloin lopettaa ponnistaminen välilihan venymisen mahdollistamiseksi. 

● Haluan välttää repeämiä ja välilihan tukeminen on tärkeää.

● Erityisesti toivon, ettei minulle tehtäisi episiotomiaa. Siitä on jäänyt pelkotila edellisestä synnytyksestä. (Ihan totta, pelkään episiotomian tekoa eniten heti sen jälkeen, että vauvalle tai itselleni kävisi jotain vakavaa)

● Toivoisin, että vauva nostettaisiin vatsalleni/syliini mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. (Lukaksen sain syliini vasta kun hänet oltiin pesty)

SYNNYTYKSEN JÄLKEEN:

● Toivoisin, että napanuora saa sykkiä loppuun, ennen kuin se suljetaan.

● Toivomme, että isä leikkaa napanuoran.

● Jos lapsemme kaipaa lääketieteellistä hoitoa, toivomme, että isä saisi olla hänen seurassaan koko ajan. (Haluan, että Aleksi voisi kertoa miten kaikki on mennyt, minä kyllä pärjään yksinkin sen aikaa)

● Toivoisin, että istukan irtoamista ei nopeuteta oksitosiinitipalla. Haluaisin mieluummin imettää lastani ja auttaa istukan irtoamista luonnollisin keinoin. (En edes tiennyt, että oksitosiinia käytetään istukan irtoamisen nopeuttamiseen, mutta ei kiitos, en ole edelleenkään oksitosiinin ystävä!)

SEKTIO:

● Jos minulle tehdään sektio, toivon, että minulle tiedotetaan siitä ajoissa ja saan olla mukana sen suunnittelussa ja päätöksenteossa. (Paitsi jos kyseessä on hätäsektio)

● Jos minulle tehdään sektio, toivon että puolisoni saa olla koko ajan mukana.

● Jos lapsen terveys ei ole vaarassa, toivon, että hänet annetaan syliini/puolisolleni välittömästi.

● Toivon, että puolisoni saa hoitaa lapsen ensihoidon sektion jälkeen

SAIRAALASSA OLO JA IMETYS:

● Ensisijaisesti haluaisimme siirtyä synnytyssalista potilashotelliin Perheonneen (tämä mahdollisuus on TAYSissa) tai vuodeosastolle perhehuoneeseen. (Jos oma vointini on heikko, niin sitten haluan itsekin tavallisen osastopaikan)

● Haluaisin imettää lastani ja toivon saavani mahdollisimman paljon tukea ja neuvoja siihen, koska edellinen imetyskokemus oli epäonnistunut. 

Siinähän se, kaikki mitä tällä hetkellä toiveita on. Meillä on täällä käytössä myös iPana Äitiys - sähköinen äitiyskorttipalvelu tai itse äitiyskortti on vielä paperimuodossa, mutta omat esitiedot on saanut verkossa täyttää. Ne näkyy sieltä synnytyssairaalan kätilöille ja he saavat sieltä lisätietoa. Sinnekin voisi toiveensa kirjoittaa, mutta menkööt ne tällä kertaa paperilla. Hätäkastelupa me ollaan esitiedoissa annettu ja sieltä löytyy myös nimi lapselle, jos hätäkaste jouduttaisiin tekemään. 

Toivottavasti toivelistamme ei kuulosta aivan typerältä, toki onhan meillä jokaisella juuri ne omat mieltymyksemme ja toiveemme. Mun "haluan välttää lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman pitkään" voi toisen kohdalla olla "haluan lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman pian ja kaikki käy, kunhan kivut helpottaa". Molemmat ovat yhtä hyviä toiveita, varmasti toivojalle itselleen sopivia. Täytyy sanoa vielä tähän loppuun, että viimeksi kestin synnytyskipuja jopa viitisen tuntia ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, sitten oli pakko saada niille stoppi. Synnytys itsessään kesti yli 12 tuntia... Mielenkiinnolla odotan kuinka tällä kertaa käy ja miten toiveet toteutuvat vai toteutuvatko lainkaan. Jännittävää kun ei yhtään voi etukäteen tietää mitä on edessä, onhan synnytys aika pian kun raskausviikkoja on jo 33+6!

Säännölliset supistukset rv 30

Otsikko onkin suora otos viimeaikaisista Googlehauista, joita olen tehnyt. Tiedän! Olen sanonut, ettei pitäisi käyttää niin paljon Googlea ja lukea keskustelupalstoja vaan turvata oikeisiin ihmisiin, mutta joskus usein sorrun tähän kuitenkin kun haluan lukea muiden kokemuksia. Omakohtaista kokemusta löytyy säännöllisistä supistuksista näillä viikoilla ja se ehkä onkin saanut mut lukemaan entistä enemmän muiden tarinoita. Löysinhän viime raskaudessa itseni TAYSista, kun joka ilta vain supisteli, eivätkä ne ottaneet loppuakseen. Paikat kypsyi ja haluttiin estää ennenaikainen syntymä. Tuo tilanne on uhkaavan lähellä jälleen. Mun oli tänään tarkoitus soittaa äitiysneuvolaan ja kysyä hänen mielipidettään  tilanteestani, mutta kaiken kiireen keskellä se unohtui. Jos sitten huomenna uusi yritys...

Jo viikon, kahden viikon ajan, on ollut säännöllisiä supistuksia. Supistukset tulevat 4-8 minuutin välein, kestävät noin minuutin kerrallaan ja jatkuvat yli tunnin. Alaselkää särkee ja supistus tulee aaltomaisesti alkaen alavatsasta ja puristaen niin, että tuntuu vaikealta hengittää ja on inhottava olla. Yleensä supistukset alkavat, kun makoilen sängyllä, istun sohvalla tai olen autossa. Asennon vaihto ei hirveästi niihin vaikuta ja viimeksi yritin hissuksiin kävellä huonetta ympäri, jos se olisi auttanut. Pari supistusta tuli vielä kävelyn jälkeen, mutta sitten nukahdin väsymyksestä, olihan kello jo lähemmäs kahta yöllä. 

Pelottaa ottaa yhteyttä neuvolaan. En haluaisi jälleen sairaalaan ja vuodelepoon, tässä on nyt niin paljon kaikkea muuta. Lukaksella on ylihuomenna silmäleikkaus, jossa avataan ahdas kyynelkanava. Paraneminen siitä vie tietysti oman aikansa. Aleksi osti meille juuri oman kodin, jossa pitäisi aloittaa remontointi ja muuttokin on edessä. On syntymäpäiväjuhlia, eikä vauvalle ole tehty vieläkään mitään hankintoja. Lukaskin on vailla kevätvaatteita. Aleksi painaa töissä pitkää päivää ja huolehtii elannosta. Itse taas vietän päiväni kotona Lukaksen kanssa, joka painattaa menemään tuhatta ja sataa, alkaa muistuttamaan uhmaikäistä ja tarvitsee aikuista ihmistä kaikkeen. Samalla yritän huolehtia siitä, että olisi lapsella ruokaa lautasella, puhdasta vaatetta kaapissa itse kullakin, eikä lattioilta löytyisi kahden viikon ruokalistaa. Crohnin tauti oireilee satunnaisesti, mutta ei kuitenkaan anna mun unohtaa sen olemassa oloa. Onkohan supistukset vaan merkki siitä, että nyt STOP. 

Jos tilanne siltä näyttää, tottakai vuodelepoon mennään. Sitten vaan toimitaan sen mukaisesti. Ehdottomasti mieluummin makaan päivät sängyssä kuin synnytän tämän lapsen liian aikaisin. Kotona olen yrittänyt vähentää fyysistä rasitusta parhaani mukaan, mutta pakolliset jutut on silti tehtävä. Enemmän stressi vaikuttaa mun kohdalla fyysiseen vointiin. Viimeksi kun tässä tilanteessa oltiin, stressi olikin juuri se laukaiseva tekijä, joka mut sinne sairaalaan lopulta vei. Onneksi silloin saatiin kaikki hallintaan ja Lukaskin syntyi viikko lasketun ajan jälkeen. Toivotaan että tämäkin tarina päättyy onnellisesti.

Alla olevalla videolla kerron vähän lisää meidän kuulumisista, tulevasta leikkauksesta ja meidän ikiomasta kodista! ❤

Älä ole vain vanhempi

Vanhemmuus on kuin mystinen, täynnä salaisuuksia oleva oma maailmansa, johon saadaan pääsylippu oman lapsen myötä. Siitä puhutaan paljon, siihen sisältyy kaikenlaista. Joskus siitä kerrotaan negatiivisesti, joskus tuodaan esiin positiivisia juttuja ja välillä tarinat ovat kuin suoraan kauhuelokuvasta. Varoitellaan sen kauheuksista, mutta kuitenkin nostetaan esiin sitä rakkauden määrää kaikkea kohtaan. On äidit vastaan isät, 16-vuotiaat vastaan 30-vuotiaat, ydinperhe vastaan uusperhe, heteroparit vastaan homoparit.... lista jatkuu loputtomiin.

Vanhemmuus kuulostaa äkkiseltään todella pelottavaltakin, joten en yhtään ihmettele, että tulevat pienten lasten vanhemmat ovat etukäteen hieman kauhuissaan. Olen minäkin ollut ja oon ehkä edelleen. Olen kokenut arjen yhden pienen lapsen kanssa, mutta että kahden pienen... Pelottaahan se! Olen kokenut vanhemmuutta yli vuoden, mutta en todellakaan ole mikään konkari siinä asiassa. Jotain havaintoja olen ehtinyt kuitenkin tekemään ja niiden myötä kasaamaan 10+1 kultaista ohjetta vanhemmuuteen. Ne toimivat niille, jotka ovat jo vanhempia, mutta erityisesti niille, jotka ovat vasta tulossa tai juuri tulleet vanhemmiksi. Niiden avulla haluan rohkaista heitä tehtävässään. En aio kertoa miten kenenkään tulee lapsensa kanssa toimia. En aio antaa hoito-ohjeita, en kertoa mitä lapsen kuuluu syödä milloinkin, en aio puuttua kasvatustyöhön. Miksi en? Koska en tunne toisen lasta niin kuin hänen oma vanhempi tai vanhempansa tuntevat. Voin kertoa omista kokemuksistani, siitä miten itse olen toiminut, mutta en käske kenenkään toimia kuten itse olen toiminut. Minä, minun lapseni, meidän elämäntilanteemme, ne eivät ole kenenkään tai minkään kanssa samanlaisia. Miksi siis lähtisin sanomaan kenellekkään, miten hänen tai heidän kuuluisi toimia. Haluan rohkaista heitä toimimaan omalla tavallaan, sillä tavalla jonka parhaaksi näkevät ja kokevat.

Jos siis jotain neuvoja haluat kuulla multa omaan vanhemmuuteesi, katso uusin videoni. Luota itseesi, pidä sekä sinun, että lapsesi hyvinvoinnista huolta ja stressaa vähemmän, mikäli se mitenkään on mahdollista. Vanhemmuus on haastava, mutta tärkeä tehtävä. Sitä tehtävää kun täyttää, saa olla ylpeä itsestään!