Synnytystoivelista

Viime synnytykseen menin ensikertalaisena, autuaan tietämättömänä tulevasta koitoksesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Menen sairaalaan kun supistukset ovat pahoja ja vauva syntyy. Siinäpä oikeastaan kaikki mitä etukäteen tiesin. En ollut ottanut tarkempaa selvyyttä eri kivunlievitysmenetelmistä. Tiesin epiduraalia kutsuttavan taivaan lahjaksi, joka veisi kaikki kivut pois ja ilokaasusta, josta niin monet kertomansa mukaan oksentavat. Niin ja episiotomiastakin olin kuullut, eikä se kuulostanut kovin houkuttelevalta. Vaikka olin lukenut kymmeniä muiden äitien synnytyskertomuksia, olin aivan pihalla. Luotin siihen, että homma luonnistuu, ovathan muutkin siitä suoriutuneet ja kätilöt varmasti tietävät mitä tekevät ja kertovat mitä mun pitää tehdä. Vain sen olin päättänyt, että yritän selvitä mahdollisimman pitkään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

Kyllähän se vauva sieltä syntyi, mutta olisimpa valmistautunut synnytykseen paremmin. Olisin luultavasti saanut siitä paremman kokemuksen. Nyt olen kokenut synnytyksen kerran ja tiedän mitä siellä tapahtuu, ainakin noin suurin piirtein, sillä kaikki synnytykset ovat erilaisia. Tällä kertaa olen myös ottanut enemmän selvää kivunlievitysmenetelmistä ja muutenkin synnytyksen kulusta ja siihen liittyvistä asioista. Otin riskin ja maksoin 49€ doules.fi sivuston tarjoamasta Synnytyksen ABC -verkkokurssista. En ole sitä tyyppiä, joka menisi yksin tai kumppanin kanssa synnytysvalmennukseen ja ne ovatkin yleensä aina sellaiseen kellonaikaan kun Aleksi on töissä, oli hänellä mikä vuoro tahansa. Siksipä tuollainen kotona omaan tahtiin toteutettava valmennus kuulosti kivalta vaihtoehdolta. Voisimme iltaisin tai milloin ikinä ehtisimmekään yhdessä käydä sitä läpi ja asioihin saisi palata aina uudestaan.

Pakko myöntää, enhän minä ole koko valmennusta käynyt vieläkään läpi, vaikka ostin sen aikoja sitten, varmaan jo vuoden alussa ellen aiemmin. Jotenkin olin kuvitellut, että kurssi olisi videopainotteinen, mutta ei. Kaikki ovat tekstimuodossa, kuin kirjaa lukisi. Kieltämättä petyin ja varmaan siksi en ole koko settiä käynyt läpi. Yhdessä materiaalin läpi käyminen on sitä, että minä luen ja Aleksi kuuntelee. Siihen täytyy todella keskittyä jos haluaa jotain jäävän mieleen. Jos olisin törmännyt kirjakaupassa kirjaan, jossa olisi vastaava materiaali 49 eurolla, en olisi ostanut. Harmikseni huomasin vasta nyt, että sivustolla tarjotaan samaa myös E-kirjana, hintaan 4,98€. En tiedä sisältääkö se tismalleen samat asiat, mutta mieluummin olisin maksanut alle 5€ kuin vajaa 50€. Kaikesta huolimatta, verkkokurssista on ollut apua ja hyötyä. Olen ymmärtänyt paremmin mitä edellisessä synnytyksessä tapahtui ja miksi. Miten yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen. Niiden ja muun verkkokurssin antaman tiedon perusteella, olen tällä kertaa osannut luoda itselleni (vai pitäisikö sanoa kätilöille) synnytystoivelistan. Synnytystoivelista  on siis kuin muistilappu hoitavalle kätilölle siitä, minkälaisia toiveita synnyttäjällä on synnytyksen suhteen. Synnytystoivelistan tekeminen on myös yksi tapa valmistautua synnytykseen. Sitä tehdessä miettii mitkä asiat on itselle tärkeitä ja onko tullut ajatelleeksi päätöksiä, joita synnytyksessä saattaa tulla eteen.



Googlettamalla löysin parikin eri pohjaa synnytystoivelistalle. Otin molemmista vähän mallia, mutta kirjoitin koneella oman tekstitiedoston, jossa toiveeni/toiveemme esitän. Alussa on meidän tietomme, mutta tässä se on, synnytystoivelistamme:

Toivomme saavamme henkilökunnalta neuvoja ja ohjeita, perusteluja eri toimintatavoille sekä tietoa mahdollisesti tarvittavista toimenpiteistä synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Jos toimenpiteitä tarvittaisiin, toivon, että henkilökunta keskustelisi niistä minun ja puolisoni kanssa ja selittäisi ymmärrettävällä kielellä mitä vaihtoehtoja meillä on. Sen jälkeen toivoisimme hetken aikaa miettiä tilannetta ja pohtia miten haluamme tilanteessa toimia. Ymmärrämme täysin, että tietyissä olosuhteissa (jos minun tai lapseni terveys on vaarassa) kaikkia toiveita ei voida toteuttaa, mutta toivomme, että meitä autetaan saavuttamaan toivomamme synnytyskokemus.
Toivoisin erityisesti, että minua hoitava kätilö luottaisi normaaliin fysiologiseen synnytykseen ja antaisi synnytyksen edetä omalla painollaan olosuhteiden mukaan.

ENNEN SYNNYTYSTÄ: (otsikko ei ehkä mikään maailman paras)

● Synnytyksen käynnistyttyä suunnittelen pysyväni kotona mahdollisimman pitkään, mutta kuitenkin niin, ettei meidän tarvitse stressata lapsen syntyvän matkalla sairaalaan. (Tämä on ehkä enemmänkin Aleksille muistutukseksi, sillä tässä vaiheessahan kätilöllä ei tätä listaa vielä ole)
● Mikäli synnytys joudutaan käynnistämään, haluaisin ensisijaisesti kokeilla luonnonmukaisia, lääkkeettömiä käynnistysmenetelmiä.

● Toivoisin, että synnytyshuone pidettäisiin hämäränä ja mahdollisimman rauhallisena.

AVAUTUMISVAIHE:

● Haluaisin liikkua mahdollisimman vapaasti synnytyksen aikana ja toivon minua myös kannustettavan siihen. (Viimeksi pysyin täysin vuoteessa, vain pissalle taisin pari kertaa nousta)
● Toivoisin, että voisin kokeilla asentojen vaihtelua ja muita luonnollisia keinoja ennen kuin oksitosiinitippaa käytetään nopeuttamaan synnytystä. (Kokemukset oksitosiinista eivät ole kovin mukavat, kirosanoja sateli vain kahta kauheammin!)
● Toivoisin, että kätilö kannustaisi minua ja antaisi minulle täyden tukensa, eikä ensimmäisenä tarjoaisi lääkkeellistä kivunlievitystä ellen itse niin pyydä/toivo. Uskon tarvitsevani lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta haluaisin välttää sitä mahdollisimman pitkään.

Olen kiinnostunut seuraavista lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista (myös muita vaihtoehtoja saa ehdottaa)

- Suihku
- Hieronta
- Lämpöhoito
- Liikkuminen

Jos päätän käyttää jotain lääkkeellistä kivunlievitystä, kokeilisin mieluiten niitä vaihtoehtoja, jotka eivät hidastaisi synnytyksen etenemistä. Epiduraalia haluaisin juuri siitä syystä välttää. Lisäksi toivon henkilökunnan kertovan eri vaihtoehtojen hyödyt ja haitat, ennen niiden käyttöä. 

PONNISTUSVAIHE:

● Toivon, että minua kannustetaan kokeilemaan eri ponnistusasentoja.
● Toivoisin ohjausta siinä milloin lopettaa ponnistaminen välilihan venymisen mahdollistamiseksi. 
● Haluan välttää repeämiä ja välilihan tukeminen on tärkeää.
Erityisesti toivon, ettei minulle tehtäisi episiotomiaa. Siitä on jäänyt pelkotila edellisestä synnytyksestä. (Ihan totta, pelkään episiotomian tekoa eniten heti sen jälkeen, että vauvalle tai itselleni kävisi jotain vakavaa)

● Toivoisin, että vauva nostettaisiin vatsalleni/syliini mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. (Lukaksen sain syliini vasta kun hänet oltiin pesty)

SYNNYTYKSEN JÄLKEEN:

● Toivoisin, että napanuora saa sykkiä loppuun, ennen kuin se suljetaan.
● Toivomme, että isä leikkaa napanuoran.
● Jos lapsemme kaipaa lääketieteellistä hoitoa, toivomme, että isä saisi olla hänen seurassaan koko ajan. (Haluan, että Aleksi voisi kertoa miten kaikki on mennyt, minä kyllä pärjään yksinkin sen aikaa)
● Toivoisin, että istukan irtoamista ei nopeuteta oksitosiinitipalla. Haluaisin mieluummin imettää lastani ja auttaa istukan irtoamista luonnollisin keinoin. (En edes tiennyt, että oksitosiinia käytetään istukan irtoamisen nopeuttamiseen, mutta ei kiitos, en ole edelleenkään oksitosiinin ystävä!)

SEKTIO:

● Jos minulle tehdään sektio, toivon, että minulle tiedotetaan siitä ajoissa ja saan olla mukana sen suunnittelussa ja päätöksenteossa. (Paitsi jos kyseessä on hätäsektio)
● Jos minulle tehdään sektio, toivon että puolisoni saa olla koko ajan mukana.
● Jos lapsen terveys ei ole vaarassa, toivon, että hänet annetaan syliini/puolisolleni välittömästi.
● Toivon, että puolisoni saa hoitaa lapsen ensihoidon sektion jälkeen

SAIRAALASSA OLO JA IMETYS:

● Ensisijaisesti haluaisimme siirtyä synnytyssalista potilashotelliin Perheonneen (tämä mahdollisuus on TAYSissa) tai vuodeosastolle perhehuoneeseen. (Jos oma vointini on heikko, niin sitten haluan itsekin tavallisen osastopaikan)
● Haluaisin imettää lastani ja toivon saavani mahdollisimman paljon tukea ja neuvoja siihen, koska edellinen imetyskokemus oli epäonnistunut. 


Siinähän se, kaikki mitä tällä hetkellä toiveita on. Meillä on täällä käytössä myös iPana Äitiys - sähköinen äitiyskorttipalvelu tai itse äitiyskortti on vielä paperimuodossa, mutta omat esitiedot on saanut verkossa täyttää. Ne näkyy sieltä synnytyssairaalan kätilöille ja he saavat sieltä lisätietoa. Sinnekin voisi toiveensa kirjoittaa, mutta menkööt ne tällä kertaa paperilla. Hätäkastelupa me ollaan esitiedoissa annettu ja sieltä löytyy myös nimi lapselle, jos hätäkaste jouduttaisiin tekemään. 

Toivottavasti toivelistamme ei kuulosta aivan typerältä, toki onhan meillä jokaisella juuri ne omat mieltymyksemme ja toiveemme. Mun "haluan välttää lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman pitkään" voi toisen kohdalla olla "haluan lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman pian ja kaikki käy, kunhan kivut helpottaa". Molemmat ovat yhtä hyviä toiveita, varmasti toivojalle itselleen sopivia. Täytyy sanoa vielä tähän loppuun, että viimeksi kestin synnytyskipuja jopa viitisen tuntia ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, sitten oli pakko saada niille stoppi. Synnytys itsessään kesti yli 12 tuntia... Mielenkiinnolla odotan kuinka tällä kertaa käy ja miten toiveet toteutuvat vai toteutuvatko lainkaan. Jännittävää kun ei yhtään voi etukäteen tietää mitä on edessä, onhan synnytys aika pian kun raskausviikkoja on jo 33+6!

12 kommenttia

  1. Nimetön4/4/18

    Hei ootko kuullut/lukenut synnytyslaulusta, hengitystekniikoista ja akupainannasta? Minusta on mielenkiintoista miten tärkeää on muistaa pitää kasvot (etenkin leuka) rentona. Silloin muutkin lihakset pysyy rentoina ja näin ollen synnytys etenee, kun lihakset ei ”jarruta” lapsen syntymää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon :) Tuolla verkkokurssilla oli niistäkin muistaakseni juttua. Kun tossa aiemmin oli kipeitäkin supistuksia, kokeilin just noita hengitysharjoituksia ja synnytyslaulua. Vielä en ehkä ihan saanut niihin kunnon otetta, mutta täytyy tositilanteenkin koittaessa kokeilla :D

      Poista
  2. Miksu4/4/18

    Imetykseen liittyen, vaikka sairaalassa ollessa voi aluks olla hankaluuksia ei kannata pettyä siitä ja siten lopettaa. Vauvakin kuitenkin vasta opettelee ja varsinki jos sulle on myös itelles uus juttu nii opettelette sitten yhdessä :)

    Mulle tehtiin sektio noin 6kk sitten (perätilan vuoksi) jossa poika vetäs lapsivettä keuhkoihin eikä suostunut imemään heräämössä, hälle sit annettiin maitoa osastolla.
    Imetys lähti kunnolla toimimaan pari päivää synnytyksen jälkeen kun maitoki nous kunnolla (nimim. en ollu ostanu yhtiäkään imetysliivejä eli olin koko sairaalassa oloajan ilman liivejä, ja ku maito nous nii sitä oikeesti valu ku hanasta ihan kokoajan :’D. Meillä nimittäin ois pitäny olla 2 viikkoa aikaa ennenku leikkausaika ois ollu, poika vaan päättikin syntyä aikasemmin<3)
    Nyt siis takana 6kk imetystä, joista neljä kuukautta täysimetystä (lukuunottamatta harvoja kertoja korvikkeen saamista syystä tai toisesta) pumppasin maitoa paljon jota suosittelen :) saat siten omaa aikaa eikä vauvan tarvitse juua korviketta (jos siis imetys onnistuu, mut pidän peukkuja!)

    Älä aiheuta itelles mitää paineita imetyksen suhteen, annat kaiken mennä vaan omalla painollaan :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä mulla on aika kovat paineet imetyksestä, koska se viimeksi oli suoraan sanottuna aivan hirveetä. Sairaalasta ja neuvolasta en saanut kunnollista tukea. Ekat päivät se sujui kyllä, mutta sitten mentiin lujaa alaspäin päivä päivältä enemmän ja enemmän ja jossain vaiheessa tuli se lopullinen stoppi. Imetys on kokemuksena mulle yhtä painajaista, toivoisin kovasti sen olevan jotain aivan muuta tällä kertaa. Ainakin yritän parhaani!

      Viimeksi pumppasin maitoa, mutta hyvä jos edes yhden kerran maidot sain kerralla ulos :D Lopulta en saanut pumppaamalla mitään ulos ja tuntui ettei saanut kyllä lapsikaan imemällä. Äh, kai vaan pitäis lopettaa tää stressaaminen. Kuten sanoit, kaikki omalla painollaan :) Onnistuu jos onnistuu, peukut on hyvä pitää pystyssä :D

      Poista
    2. Miksu5/4/18

      Mä en raskausaikana miettiny imetystä sen enempää ku sen että jos onnistuu ni sit imetetään :) Alussahan sitä maitoa ei välttämättä tuu paljoa, 3vkon iässä on ekat tiheät imut jolloin vauva tilaa maitoa lisää, seuraavan kerra 6vko iässä sit 3kk ja vielä 6kk iässä. Meillä on nyt pientä vaihetta taas havaittavissa, poika ei millään ensinnäkään tahtois rauhottua syömään kun kaikki muu kiinnostaa enemmän :D sit puree nännejä (löytyy siis jo kaks hammasta alhaalta :s) muistat vaan että ei se maito imettämällä lopu, toki voit tarjota lisämaitoa pullosta mut suosittelen vaan kovasti yrittämään :) Kyllä sen huomaa jos ei oikeasti vaan tule maitoa, ei se susta huonompaa tee, tärkeintähän on se että pieni saa ruokaa oli se sit tissistä tai kaupasta :) Huonoa omaatuntoa on ihan turha potea, ei se sun vika oo jos ei maitoa tule <3

      Poista
  3. Jos imetyksen "the golden hour", lapsentahtinen ensi-imetys, ei ole tuttua, niin lämpimästi suosittelen tutustumaan! Jos joskus toisen lapsen saan, tulee minun synnytystoivelistaani maininta tuosta :) Varsinkin vauvan itse ryömiminen rinnalle olisi ihana kokea. Ensi-imetykseni esikoisen kanssa meni aivan käsille ja vaikka imetys jatkuu edelleen 1v7kk iässä, koen pettyneeni sairaalan tarjoamaan imetysohjaukseen... Onneksi osaavaa apua saa paljon muualtakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tuttu! Viimeksi tuosta ei olisi kyllä tullutkaan mitään, kun mulla pimeni päässä heti kun sain lapsen syliin, kunnes heräsin oksentamaan ja sammuin jälleen. Lukas oli kummitätinsä sylissä lähes koko sen ajan mikä vietettiin synnytyssalissa syntymän jälkeen.
      Täytyykin lukea tuosta vielä enemmän :) Ainakin näin pikaisesti asiaa tutkittuani kuulostaa hienolta jutulta :)!

      Poista
    2. Tottakai pitää mennä äidin ja lapsen terveys edellä, aina ei valitettavasti ole mahdollisuutta saada lasta edes syliin heti syntymän jälkeen :( Mutta toivottavasti teillä menee tällä kertaa kaikki paremmin, tosi suuri klisee mut hyvin sujunut synnytys voi olla todella voimaannuttava kokemus :) Ja hei, vauvantahtisen ensi-imetyksen voi saada onnistumaan myös vaikka synnytyksestä olisikin jo tovi, se vaan vaatinee enemmän ihokontaktia ja sen, että vauva on terve ja voimissaan. Lapsentahtinen pulloruokinta ja vaihtoehtoiset ruokintatavat (hörppyytys, ruisku, imetysapulaite) kannattaa käydä läpi ennen synnytystä niin tietää jo valmiiksi miten teidän olisi kaikkein parasta mahdolliset lisämaidot antaa, jos niille on tarvetta. Imetys.fi sivusto on täynnä kullanarvoista tietoa, kun vaan jaksaa kahlata läpi <3

      Poista
  4. Nimetön5/4/18

    Suosittelen tuota akupainantaa, mulla on molemmat synnytykset "käynnistynyt" sen avulla kunnolla. Ootko harkinnut ilokaasun käyttöä? Meillä tämä toinen syntyi niin nopeaa että mitään muuta en kerennyt edes harkita, joten sitä sitten pahimpiin kipuihin otin ja se auttoi. Mutta sehän on tosi yksilöllinen.

    VastaaPoista
  5. Nimetön8/4/18

    Mulla on la kesäkuussa ja neuvolassa aina mainostetaan tuota naistaloa (terveyskyla.fi/naistalo). Oonkin käynyt sieltä tutkimassa noita synnytyskivun lääkkeettömiä lievitysvaihtoehtoja. Kannattaa käydä tutustumassa, mä olen saanut sieltä hyvin tietoa. Tsemppiä loppuraskauteen!

    VastaaPoista
  6. Nimetön5/5/18

    😍 ihanaa lukea, että ootte näin tutustunu synnytykseen enempi! Fiksun kuuloinen toivelista, tärkeä paperi:-) Muista, että se oot sinä, kuka siellä synnyttää, ei kätilö - sä tunnet sun kropan parhaiten ja oot se kuka lapsen saattaa tähän maailmaan. Ja naisen kehohan on luotu synnyttämään, se hoitaa homman hienosti, jos ei suurempia ongelmia muuten tule eteen. Synnytystä voi ja saa suunnitella etukäteen (toivottavaakin, että perheet olis enemmän valmistautuneita), mutta käsikirjoittaa sitä ei voi. Sulla ja teillä on hyvät edellytykset saada tästä hyvä kokemus edellisen jälkeen, kun ootte valmistautuneita ja tiedätte mitä haluatte. Ihanaa synnytystä, sitten kun sen aika koittaa!

    (Voisin lisäksi vinkata Aktiivinen synnytys ry:stä, jolla on mm. keskusteluryhmä Facebookissa. Siellä on paljon kätilöitä, doulia ja ihan äitejä/synnyttäjiä ja raskaana olevia - aktiivisen, luonnonmukaisen, normaalin fysiologisen synnyttämisen puolesta puhujia. Myös Yle Perjantain tuore synnytysjakso toi esiin aktiivista, perhekeskeistä synnyttämistä ja siihen valmistautumista😊)

    VastaaPoista
  7. Nimetön22/5/18

    Oletko käynyt raskauksien aikana näissä sikiöseulonnoissa? Kiinnostaa mitä mieltä olet näistä...

    VastaaPoista

Muistathan, että julkaisen vain asialliset kommentit :)